Elokuva-arvio: Pöh, minkälainen on uusi Nalle Puh!

Risto Reipas ja Nalle Puh

Arvio: 2/5

Ewan McGregor nähdään pääosassa lastenelokuvassa, jonka laatu ei millään lailla korreloi McGregorin ilmiömäisen lahjakkuuden kanssa.

Yhtä viheliäistä on huomata, että Risto Reipas ja Nalle Puh -elokuvan on ohjannut saksalaissyntyinen Marc Forster, joka on vuosien myötä ajautunut jokapaikanhöyläksi Hollywoodin liukuhihnalle.

Jotkut saattavat vielä muistaa Forsterin läpimurtotyön Monster’s Ball (2001), joka oli vaikuttava melodraama rakkaudesta ja ennakkoluuloista syvän etelän Yhdysvalloissa. Forsterin ohjaama Finding Neverland – Tarinan lähteillä (2004) vakuutti tyylikkäänä koko perheen elokuvana Peter Panin luojasta J.M. Barriesta.

Disneyn edellinen Nalle Puh -elokuva (2011) oli perinteinen animaatio. A.A. Milnen rakastetusta satukirjasta tahkotun tuoteperhebisneksen uusin tuotos Risto Reipas ja Nalle Puh yhdistää oikeita näyttelijöitä digiefekteillä luotuihin pehmoeläimiin suosittujen Paddington-elokuvien tyyliin ja niitä avoimesti imitoiden.

McGregorin esittämä Risto Reipas potee keski-iän kriisiä 1950-luvun Lontoossa, kun vanha kamu Nalle Puh saapuu hätiin. Työnsä uuvuttama perheenisä löytää Puhin ja tämän tovereiden avulla kosketuksen lapsuutensa huolettomuuteen ja onneen.

Lapsikatsojia ajatellen tarina on – McGregorin hahmon myötä – omituisen aikuismainen ja vakavamielinen. Nalle Puhin ja kumppaneitten kekkulointi on sen verran tönkösti visualisoitua, että kaukana ollaan Milnen taianomaisesta charmista ja liikuttavuudesta.

Tyylilaji: koko perheen elokuva, K7.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .