Elokuva-arvio: Pakkosyötettyä aivopirtelöä

Baywatch

Arvio: 1/5

Tervemenoa Baywatch ja männävuosien televisioviihteen viaton hölmöys. Tervetuloa Baywatch à la Michael Bay ja nykyelokuvan aggressiivisesti sieluamädättävä tyhmyys.

Kyllä, myönnän toki liioittelevani. David Hasselhoffin ja Pamela Andersonin tähdittämä alkuperäissarja näyttää viattomalta ainoastaan nostalgisoivan etäisyyden takaa katsottuna. Hidastetusti hölskyvä todellisuus oli tietysti karumpi.

Seth Greenin eksponentiaalisen typerryttävää elokuvaversiota ja sen pakkosyöttämää aivopirtelöä tämä ei tietenkään auta tipan tippaa. Päinvastoin. Todellisuus käy vain entistäkin karummaksi. Pelkkä kirmailu rantavesissä on liian kesyä. Mauttomuudessa mitattuna tietysti, sillä mitään uskaliasta Damian Shannonin ja Mark Swiftin käsikirjoituksessa ei ole.

Samaa kuolleiden miesten sukukalleuksien kopelointia kuin kotoisen Luokkakokouksen kakkososassa. Ja samaa elävän miehen sukukalleuksien jumittumista lautojen väliin kuin ensimmäisessä Luokkakokouksessa.

Joku saattaa muistaa, että sarjan jaksoissa oli juonikin. Sikäli kuin muistan, niin on tässäkin. Mitch Buchannonin (Dwayne Johnson) hengenpelastusryhmään pestataan uusia jäseniä. Maineensa loannut mestariuimari Matt Brody (Zac Efron) uhittelee Mitchille ja liehittelee toista tulokasta, Summer Quinnia (Alexandra Daddario), jolle käsikirjoittajat eivät ole nähneet tarpeelliseksi antaa muita kuin muodollisia ominaisuuksia.

Vaan mihinpä niitä tarvitsisi, kun tarinakin on pelkkä muodollisuus. Kiinteistömagnaatti Victoria Leeds (Priyanka Chopra) pyörittää huumekauppaa ja havittelee Emerald Beachia omakseen. Hänet on pysäytettävä. Ja niin edelleen.

Tekisi mieleni huutaa apuvaa, mutten uskalla, sillä joku tulisi kuitenkin pelastamaan.

Ohjaus: Seth Gordon. Tyylilaji: komedia. K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.