Elokuva-arvio: Ranskalainen syrjähyppyelokuva liikkuu boheemissa kirjallisuusmaailmassa

Rivien välissä

Arvio: 3/5

Oliver Assayasin käsikirjoittama ja ohjaama Rivien välissä on niin periranskalainen draama, että se keikkuu hetkittäin parodian rajoilla.

Teemana on kirjallisuus ja kirjallisen kulttuurin muutokset, joista sofistikoituneet henkilöt puhuvat taukoamatta kirjakielisin lausein, samalla kun siemailevat viiniä, popsivat herkkuja ja riisuutuvat ja pukeutuvat syrjähyppyjen lomassa. Ja ranskalaisia kun ollaan, niin vapaamielisyys antaa paljossa anteeksi, minkäs sitä intohimoilleen mahtaa.

Guillaume Canet näyttelee taiteellisesta laadustaan tunnetun kirjakustantamon kustannustoimittajaa Alainia, joka kieltäytyy julkaisemasta talon luottokirjailijan, Leonardin (Vincent Macaigne), uusinta opusta.

Tuo uusi kirja, kuten Leonardin aiemmatkin kirjat, on omaelämäkerrallista tilitystä kirjailijan omista naissuhteista, mikä on alkanut ottaa Alainia pannuun.

Alainin vaimo, näyttelijä Selene (Juliette Binoche), sen sijaan näkee Leonardin kirjassa taiteellista arvoa. Kuvio paljastuukin suhteellisen röyhkeäksi: Selenellä on salasuhde Leonardin kanssa. Selene on mukana Leonardin kirjassa, mutta sen verran peiteltynä, ettei Alain tunnista kirjasta – ja sen seksikohtauksista – omaa vaimoaan.

Tässä kohtaa herää ehkä sääli Alainia kohtaan, mutta Assayasin ihmissuhdekaruselli on rakennettu siten, ettei moralismille ole sijaa. Alain itse peuhaa nuoren työkaverinsa Lauren (Christa Theret) kanssa.

Alainin, Selenen, Leonardin ja Lauren lisäksi mukana heiluu Leonardin puoliso, poliittinen aktivisti Valerie (Nora Hamzawi). Valerie vaikuttaa tylyltä, mutta lopulta juuri hänen avaramielisyytensä mahdollistaa elokuvan onnellisen lopun ja Leonardin räpiköimisen vastuullisempaan elämäntapaan.

Farssimaisista aineksistaan huolimatta kyse ei ole varsinaisesti komediasta, tai sitten huumori on niin periranskalaisen kuivaa, että sitä on vaikea tunnistaa.

Kevytmielinen draama jättää, nimensä mukaisesti, ihmissuhteiden käänteet rivien väliin, mikä on tyypillistä Assayasille. Hän ei ole elokuvissaan liiemmin ollut kiinnostunut tunteiden ja ajatusten paljastamisesta konfliktien kautta vaan pikemminkin siitä, miten ihmisen sisäinen maailma ja ihmissuhteet muotoutuvat hiljakseen ajan myötä.

Ernest Hemingway kirjoitti ”jäävuoritekniikasta”, jossa kerrottu on vain pieni osa, jäävuoren huippu, siitä mitä pinnan alla ja hahmojen välillä tapahtuu. Vähän samaan tyyliin Assayas liikkuu ajassa näyttäen vain nuo huiput.

Niinpä katsojalle ei missään kohtaan selviä, miten ja miksi Alain ja Selene ovat 20 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana päätyneet pettämään toisiaan. Eikä oikeastaan selviä sekään, miten he lopulta ratkaisevat ongelmansa, jos ratkaisevat, ja onko kaksoiselämä heille ylipäätänsä ongelma.

Vaikka kyse on Assayasin välityöstä, joka ei syvästi kosketa eikä naurata, ovat henkilöhahmot vivahteikkaita, kiitos hyvien näyttelijöiden. Etenkin Leonardia esittävä Macaigne tekee sympaattisen muotokuvan homssuisesta kynäniekasta.

Elokuvasta nauttiminen edellyttää kiinnostusta kirjallista kulttuuria kohtaan, niin paljon se perustuu kiihkeään argumentointiin painetun sanan kohtalosta internetin, wikipedian, somen, blogien ja Twitterin aikakaudella.

Ohjaus: Oliver Assays, käsikirjoitus: Oliver Assayas, kuvaus: Yorick Le Saux. Pääosissa: Guillaume Canet, Juliette Binoche, Vincent Macaigne. Tyylilaji: Draamakomedia. K12.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .