Elokuva-arvio: Uusi Papillon tekee vankileirin oloista entistä karumpia

Papillon

Arvio: 3/5

Uudessa Papillonissa ei ole mitään vikaa, paitsi ehkä se, ettei siinä ole mitään kovin uutta. On siis hyvä, jos katsojalla ei ole tuoreessa muistissa alkuperäistä filmatisointia vuodelta 1973. Vain siinä tapauksessa juoni saattaa yllättää.

Henri ”Papillon” Charriéren vuonna 1969 julkaistu bestseller, johon molemmat elokuvat pohjaavat, on omaelämäkerta pariisilaisesta varkaasta, joka tuomitaan syyttömänä murhasta ja karkotetaan kärsimään elinkautista pakkotyörangaistusta Ranskan Guyanaan.

Eletään 1930-lukua. Kirjan luettuaan ja elokuvat nähtyään voi vain taivastella silloisten vankilaolojen epäinhimillisyyttä.

Astuttuaan helteisen rangaistussiirtolan portista sisään Papillon alkaa heti suunnitella pakoa ja lyöttäytyy yhteen väärentäjä Louis Degan kanssa. Heiveröinen outolintu Dega suostuu rahoittamaan Papillonin pakomatkan. Vastineeksi Papillon suojelee Degaa vankileirin karussa arjessa.

Papillonin ja Degan ystävyydestä kasvaa eeppinen kertomus lojaaliuden ja kunniallisuuden ihanteista, olosuhteissa joissa ihmistä kohdellaan torakkana.

Uuden filmatisoinnin ohjauksesta vastaa tanskalainen Michael Noer, joka intensiivisellä otteella korostaa kärsimysnäytelmän raakuutta, väkivaltaa, groteskiutta. Kerronta on kyllä taitavaa ja viihdyttävää, mutta vähemmän koskettavaa kuin alkuperäisessä.

Lieneekö siihen syynä se, että Steve McQueen ja Dustin Hoffman, kaikessa maneerisuudessaan, muodostivat lempeämmän, karismaattisemman parivaljakon.

Uudessa filmatisoinnissa Papillonia esittää Charlie Hunnam ja Degaa Rami Malek. Kumpikin ovat mainioita, tarkkoja näyttelijöitä, mutta eivät järin valovoimaisia.

Ohjaus: Michael Noer. Käsikirjoitus: Aaron Guzikowski Henri Charriéren kirjan pohjalta. Pääosissa: Charlie Hunnam, Rami Malek. Tyylilaji: Draama. K16.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .