Enkeleitä vietellään

Bertolt Brecht on Huoneteatterin toiminnassa koko sydämellään olevan äidinkielenopettajan Raili Kivelän iki-ihastus. Tarttuminen saksalaiskirjailijan lauluteksteihin ei siis yllätä. Se ehkä yllättää, että Brechtin laulujen lomassa kuullaan Kivelän runoja.

1960–70-lukujen nuorisolle Brechtiä ei tarvitse selittää: kaikki tuntevat laulut, joissa heikompaa puolustetaan ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa rakennetaan.

Toisenlaistakin Brechtiä on olemassa, sen todisti lauantain ensi-ilta. Yllä mainitut teemat eivät puutu Enkeleitä vietellään -koosteesta, mutta etusijalla on naisen monivivahteinen elämä.

Idea lauluillasta tuli Kivelän entiseltä oppilaalta, Tanja Tarkiaiselta, yhdeltä illan solisteista. Ne toiset ovat Pirta Laaksonen ja Ailamari Vehviläinen.

Ilta rakentui kahden toisistaan erottuvan teeman varaan. Ensimmäinen näytös sijoittui aikaan ennen toista maailmansotaa.

Minimalistinen lavastus loi kehyksen kapakalle, jossa kabareelaulajattaret viihdyttivät asiakkaitaan.

Asut, kampaukset ja meikit sekä jokunen huolella valittu esine rakensivat illuusiota hämyisästä miljööstä.

Väliajan jälkeen tunnelma vaihtui.

Aikaharppaus heitti nykyisyyteen, ja keskiöön nousivat tunteet: kaipaus toisen iholle ja menetyksen tuoma tuska. Ihmissuhteen arkea kuvastavat runot kommentoivat laulujen sanomaa. Laulutekstit ja runot puhuivat samaa kieltä, joskin eri tyylilajissa. Dramaturgisesti ratkaisu toimi.

Naiskolmikon musiikilliset taidot ilmenivät jo ensimmäisessä osiossa, mutta sisällölliset painotukset ja niiden kautta syntynyt uskottavuus vakuuttivat enemmän toisessa näytöksessä.

Sensuellin Ailamari Vehviläisen tulkitsema Mennyt aika ja Tanja Tarkiaisen riipaiseva Kun et tullut herkistivät tunnelman. Pirta Laaksosen esittämä Balladi hukkuneesta tytöstä sai uuden ulottuvuuden Mika Savolaisen saksofonin valituksesta.

Yksi ensimmäisen näytöksen vauhdikkaimmista lauluista oli esiintyjien yhdessä tulkitsema, Liisa Akimofin säveltämä Merimieslaulu.

Enkeleitä vietellään -yhtye – Outi Jussila, Mika Savolainen ja Eero Virtanen – oli suorastaan loistava! Sovitusten monipuolisuus ja vivahteikkuus yhdistyneenä muusikoiden ammattitaitoon teki illasta auditiivisen ilotulituksen.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Raili Kivelä. Lavastus: Kivelä ja harjoittelijat. Valot: Satu Hokka. Peilin maalaus: Elli Virmasalo. Mosaiikkityö Väliaika: Tiina Lempiäinen–Trzaska. Puvustus: Anniina Kärkkäinen ja työryhmä. Kampausten suunnittelu: Pia Hiljanen. Maskeerauksen suunnittelu: Nelli Rantanen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.