Ensi vuonna kolmasosa e-äänikirjoista katoaa kirjastoista, jos laki ei pian muutu

Otava lopetti kesäkuussa e-äänikirjojensa tarjoamisen kirjastoille. Liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sanoi kustantamon tukevan näin kirjailijoitaan. Käytännössä Otavan päätös tarkoittaa sitä, että lainauslisenssien rauetessa viimeistään keväällä 2020 noin kolmasosa e-äänikirjatarjonnasta häipyy kuin tuhka tuuleen.

Päätöksen taustalla on tekijänoikeudelliset syyt. Kirjailijat saavat perinteisistä kirjoista lainauskorvauksen, jonka suuruus perustuu lainakertoihin. Mitä useammin kirja siis siirtyy hyllystä kassiin, sitä isompi korvaussumma on. Otava osoitti päätöksellään huolensa siitä, että lainauskorvaus ei koske ladattavia aineistoja. Jos teosta ei voi käsin koskettaa, ei siitä synny lainauskorvauksiakaan. Vuonna 2018 lainauskorvauksen summa oli 25 senttiä lainalta.

Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Suvi Oinonen kertoo, että liitossa ei ole keskusteltu Otavan tapauksesta, eikä heihin ole otettu asiasta yhteyttä.

– Minusta on tärkeää ymmärtää, että kirjastot sopivat ja maksavat e-äänikirjan käytöstä lisenssillä, jolloin kirjailija saa kustantajaltaan korvauksen kirjastolle myydystä lisenssistä. Suomen tekijänoikeuslaki – tai uusi tekijänoikeusdirektiivikään, jota ollaan ottamassa käyttöön – ei sisällä mekanismia, joka velvoittaa lainauskorvauksiin lisensoiduista kirjoista. E-kirjojen käyttö, käytön ehdot ja hinnat sovitaan kirjastoissa erikseen.

Kirjailija saa siis kustannussopimuksen puitteissa korvauksen myös kirjastoille lisenssoiduista e-äänikirjoista, mutta lainakerrat eivät vaikuta korvauksen summaan. Liitossa ollaan odottavalla kannalla sen suhteen millaisiksi e-aineistojen kirjastokäytännöt muokkautuvat. Liitolla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä aktiivista roolia asian käsittelyssä.

Otavan kirjailijoihin kuuluva jyväskyläläinen Eeva Rohas toivoo odottelun sijaan nopeita ratkaisuja.

– Digikirjoja koskeva epäselvä tilanne olisi paikallaan hoitaa nyt pikaisesti kuntoon määrittelemällä teos niin, että myös digipalvelujen kautta ladattavat kirjat käsitetään teoksiksi – eikä osaksi jotakin palvelua –, sillä onhan äänikirjakin kirja ja tekijälle kuuluvat lainauskorvaukset siitäkin.

Kirjastolainaamisesta tulevia lainauskorvauksia on nostettu hiljattain ja Rohaksen mielestä nyt olisi aika alkaa ymmärtää lainaamiseksi myös lataaminen. Hän näkee Otavan päätöksen toimivan kissan nostona pöydälle.

– Ei tätä taidetta pelkästään minkään jumalaisen palon vallassa tehdä. Kyllä jokainen tarvitsee myös leipää pöytään ja tämä asia täytyy nyt pikaisesti ratkaista tekemällä tätä koskevat tarvittavat poliittiset päätökset ja sopimukset. Kenties Otavan protesti vauhdittaa prosessia – näin ainakin toivon, koska kirjallisuuden täytyy olla saatavilla sekä perinteisessä että ladattavassa muodossa. Näin vaalitaan paitsi tekijän myös lukijan oikeuksia.

Oinonen Kirjailijaliitosta muistuttaa, että sillä, minkä suuruisia hankintamäärärahoja kunnat kirjastoilleen myöntävät, on suora vaikutus tekijöiden – niin kustantajien kuin kirjailijoidenkin – toimeentuloon. Keski-kirjastojen eli kaikkien Keski-Suomen yleisien kirjastojen yhteinen e-kirjojen budjetti on noin 40 000 euroa. Jyväskylän kirjastojen osuus tästä on 20 000 kokonaisbudjetin ollessa 895 000. Summasta perinteisten kirjojen osuus on noin 600 000 euroa.

– E-äänikirjat ovat tähän asti olleet melko kalliita kirjastoillekin korkeamman arvonlisäveron takia. Alv-luokan muutos sähköisten julkaisujen ja ladattavien e-kirjojen osalta 24 prosentista kymmeneen helpottanee hankintoja, Jyväskylän kaupunginkirjaston palvelupäällikkö Hanna Martikainen sanoo.

Veromuutos astui voimaan heinäkuussa.

Keski-kirjastojen e-äänikirjoja on lainattu tänä vuonna 15 580 kappaletta (tilanne 4.7.). Viime vuoden kokonaisluku oli 13 576. Kasvu ei johdu yksinomaan kysynnästä, vaan myös tarjonnasta. Keski-kirjastot ovat hankkineet 2019 jo 570 e-äänikirjaa kun viime vuoden kokonaisluku oli 431.

Martikainen sanoo lainauskorvausten laajenemisen olevan myös kirjastojen sydämellä. Otavan kaltaisten irtiottojen sijaan hän peräänkuuluttaa asioiden ratkomista yhdessä. Sopiva elin tähän olisi jo olemassa oleva yleisten kirjastojen konsortio, joka tekee kirja-alan yhteistyötä myös kustantajien kanssa.

– Siellä mietitään ansaintalogiikkaakin niin, että kaikki osapuolet hyötyvät. Ei ole kirjastojen intressi ajaa ketään ahtaalle, sillä me tarvitsemme kirjailijoita ja kustantajia ja omalla osaltamme varmasti myös ylläpidämme kirja-alaa.

Pohjimmiltaan näyttää siis siltä, että kirja-alan toimijat ovat asiasta yhtä mieltä: Lainauskorvaukset eivät ole pysyneet mukana digitaalisen aineiston kehityksessä ja asialle pitäisi tehdä jotain. Kun kysyntä muuttuu marginaalitapauksista käytännöksi, on myös korvauslainsäädännön pysyttävä vauhdissa. Korvauskäytännön laajentamista ei ole kuitenkaan otettu vielä työn alle.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .