Ensin Pernasaaren koulukoti, nyt pahamaineinen Patarein vankila – Jyväskyläläisten esitys liikutti viikonloppuna katsojia Tallinnassa

Osana Viron vapauden juhlia viikonloppuna nähtiin ja kuultiin jyväskyläläisen Anna-Mari Laulumaan ohjaama tanssiesitys Kaikuja Patarein selleistä (Echos from the Cells of Patarei). Kyseessä on uusi versio kahtena kesänä Laukaassa entisessä Pernasaaren koulukodissa esitetystä Alakerrassa, pimeässä, sementtivalimo -teoksesta.

Perjantaina Baltiassa muisteltiin 30 vuotta sitten järjestettyä Baltian ketjua, jossa 600 kilometrin matkalla Tallinnasta Riikan kautta Vilnaan kaksi miljoonaa ihmistä piti toisiaan kädestä ja vaati irtiottoa Neuvostoliitosta ja vapautta Baltian kansoille. Päivä on myös totalitarismin uhrien muistopäivä, ja Patarein vankila on yksi keskeisistä Neuvostoliiton diktatuurista muistuttavista symboleista Virossa.

Puolisen tuntia kestänyt minimalistinen tanssiesitys kiersi halki vankilan ja kertoi sinne teljettyjen ja Siperiaan lähetettyjen ja siellä kuolleiden, myös teloitettujen, ihmisten tarinaa.

Esityksiä oli sekä perjantaina että lauantaina neljä. Illan viimeisten esitysten aikana oli jo pimeä tulollaan, jolloin harvoista ikkunoista ei kajastanut valoa.

– Esityksestä tuli tuolloin kolkompi, intiimimpi, sanoo lauluosuudet esittänyt Noora Kuusikko.

Kuusikko sanoo, että esitysten aikana yleisön energian pystyi aistimaan.

– Jotkut itkivät, hengähdyksiä kuuli. Toiset olivat paikallaan reagoimatta.

Paikallisilta katsojilta tulikin kiitosta.

Kun mustiin pukeutuneet jyväskyläläisnaiset ovat eräässä kohtauksessa pesulla ja Noora Kuusikko valkoisiin pukeutuneena esityksen äänenä ja laulajana tuijottaa tyhjyyteen, tulee katsojalle melkein huono olo. Syntyy tunne siitä, että on itse suljettuna kiviseinien sisälle määräämättömäksi ajaksi. Ryhmä toi hyvin esiin henkisen paineen.

Kun naiset eräässä toisessa kohtauksessa nojaavat seisten kasvot seinään, syntyy kolkko mielikuva latinalaisamerikkalaisista diktatuureista, joissa naiset ovat tarjolla nuorten sotilaiden sarjaraiskauksiin.

Kuusikko sanoo, että esityksessä oli oltava erityisen kunnioittava Patarein uhreja kohtaan.

– Ei saanut olla osoitteleva eikä alleviivaava, vaan piti antaa katsojan ajatuksille tilaa.

Kuusikko sanoo, että esiintyessä ei itse voi mennä tunteisiin liian syvälle.

Ensimmäinen kohtaus alkaa, kun Kuusikko on tovin odotellut vuoroaan kuolemaantuomittujen sellissä.

Patarein vankila oli toiminnassa koko Neuvosto-Viron ajan ja suuri osa kymmenistä tuhansista virolaisista poliittisesta vangeista joutui sinne. Vankila on virolaisille merkittävä Neuvostoliiton poliittisen terrorismin symboli.

– Tällaiset asiat eivät saa unohtua, jotta ne eivät toistuisi. Pahimmillaan jokainen pystyy vaikka minkälaiseen pahaan toista kohtaan, sanoo Noora Kuusikko.

Kuusikon lisäksi esityksessä olivat mukana Jyväskylän Flamencoyhdistyksen tanssijat Minna Juntunen, Leena Järvinen, Marja Kemppainen, Raisa Pylkkö ja Kaisa Raatikainen. Mukana oli myös virolaisia esiintyjiä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .