Epätasainen kokoelma kolumneja Potter-kääntäjältä

JAANA KAPARI-JATTA
Vaarille pala haitaria
WSOY 2009, 206 s.
Harry Pottereiden erinomaisena suomentajana tunnettu Jaana Kapari-Jatta on myös kolumnisti. Nyt julkaistu Vaarille pala haitaria sisältää monta kymmentä eri lehdissä ilmestynyttä juttua.

Aluksi Kapari-Jatta tarkastelee vähän yllätyksettömästi suomalaisia vuorovaikutustyylejä kaduilla, liikennevälineissä ja hisseissä. Vain hullut ja savolaiset rikkovat kaukaisuuden, katseettomuuden ja äänettömyyden perusvaatimuksia.

Kapari-Jatan tekstien päälinjat kulkevat joko havainnoijan roolissa tai oman elämänsä kertojana. Kummallakin suunnalla kirjoitushetken viretila on määrännyt, kuinka kantava kolumni syntyy. Vaihteluväli on suuri; lähestulkoon keinotekoisen tuntuisista sellaisiin, joissa kaikki on kohdallaan. Viisikymppisen kirjoittajan oma lapsuus ja nuoruus kirvoittavat sävykkäitä juttuja.

Kolumneilla on kivoja otsikoita. Mukavasti hyrisyttävät Ruuhka-survival ja Vaistot jyrää, olisinpa eläin. Kirjan nimi tarkoittaa haaveiden toteuttamista. Kolumnistin vaari ei saanut koskaan haitaria, vaikka kovasti sellaisesta haaveili. Tästä Kapari-Jatta vetää johtopäätöksen: unelmat pitää toteuttaa ajoissa.

Kotikaupunki Loviisa on elämäntarkkailun tukikohta. Sieltä käsin kolumnisti suuntaa Helsinkiin, Yhdysvaltoihin, Afrikkaan, Intiaan. Loviisassa hänellä on paljon, todella paljon kyniä. Kirjoittavalla on jäljenjättämisen tarve. Kynä on parempi kuin tietokone. Tietokoneella ei voi rapsuttaa selkää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.