Eppu Salminen - Lasten ristiretki

EPPU SALMINEN
Lasten ristiretki
Gummerus 2009, 173 s.


Eppu Salminen
pääsee Teatterikorkeakouluun vuonna 1986. Jouko Turkka ei enää toimi rehtorina, mutta hänen vaikutusvaltansa tuntuu yhä. Odottamansa yhteishengen sijaan parikymppinen Salminen kohtaa vastakkaisiin leireihin jakaantuneen koulun, jossa väkivalta, viha ja kilpaileminen kuuluvat opetuksen lähtökohtiin.

Alkuvuodesta 1987 jumalanteatterilaiset heittelevät Oulussa yleisöä sianpaskalla ja riehuvat oppilastovereidensa kanssa Teatterikorkeakoululla hajottaen ikkunoita ja irtaimistoa. Salminen osuu väärään paikkaan väärään aikaan, ja pian häntä retuutetaan koulun pihalla Turkan hyväksyvien silmien alla.

Salminen valmistuu teatterikoulusta vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Lasten ristiretki on hänen lopputyöhönsä perustuva muistelmateos, tilinteko ja takaisinmaksu.

Teos on yhteiskunnallista analyysia lupailevasta nimestään huolimatta ennen kaikkea levottoman nuoren miehen kasvukertomus unelmiensa ammattiin. Läpi kirjan toistuu sama kohtaus: humalainen Salminen kiipeää voimantunnossaan jonnekin korkealle, mäkihyppytorniin tai Tuomiokirkon katolle.

Humalat, unelmat ja teatterin lavalla koettu pidäkkeetön ilo sulautuvat kirjassa huolettomaksi sekamelskaksi. Teatterikorkeakoulun yhteiskuntaakin ravistelleet tapahtumat nähdään tästä samasta, häpeilemättömän subjektiivisesta näkökulmasta.

Kirjan vaikuttavinta antia on pääsykokeiden kuvaus. Salmisen valtava nälkä päästä kouluun pysähdyttää. Ylinopeutta kaahaava kerronta ruumiillistuu hetkeksi. Hikoilevien, huutavien ja hysteerisesti itkevien kehojen kautta tavoitetaan autenttinen ja oudolla tavalla koskettava kuva monipäiväisten kokeiden rääkistä.

Salminen kirjoittaa tunteella. Kirja on viihdyttävä ja paikoin kiihdyttävä. Siltä odottaisi silti terävämpää tilintekoa menneeseen kuin Salmisen viljelemät kirosanoin ryyditetyt huudahdukset tarjoavat.

Puheenvuoro on kuitenkin mielenkiintoinen. Vaikka se ei suuria kysymyksiä juuri pohdikaan, elää se niitä vimmaisesti läpi.