Erämaan kautta tullut yksinäinen susi - Juhani Laulajainen

JUHANI LAULAJAINEN Erämaan kautta tullut yksinäinen susi Like 2007, 204 s.

Erityisen taidokkaasti rakennetut lapsinovellit kiinnitävät huomiota Juhani Laulajaisen esikoisteoksessa. Meillä on kirjallisuudessa lapsuuden kuvauksessa vahva perinne Teuvo Pakkalasta Antti Hyryyn ja Harri Tapperiin, unohtamatta hienoja naiskirjailijoita, kuten Maritta Lintusta ja vahvan esikoisteoksen kirjoittanutta Tiina Piilolaa.

Laulajainen (s.1954) onnistuu lapsinovelleissaan tuottamaan hyvin elävän ja tarkkavaistoisen kuvan elämän- ja kokemuspiirin laajentumisesta, lapsuuden elämysmaailman pienistä ja suurista hetkistä. Parhaimmillaan Laulajaisen havainnollisuus tavoittelee Antti Hyrynmestarillisuutta, jolla hän kuvaa pienen pojan tapaa jäsentää maailmassa olemisen avartuvia merkityksiä ja ihmissuhteiden vaikutelmia.

Kokoelman alkupuolen novellit Heikoilla jäillä ja Suhteellista ovat Laulajaisen kirjan punnituinta ja kypsintä antia.

Kuvaamalla konkreettisia asioita, avaamalla lapsuuden henkilökohtaista maailmasuhdetta, Laulajaisen teksti synnyttää lukijassa mielikuvia, jotka on helppo jakaa. Teksti on luonnollista kuin hengitys, elämyksen kuva aito.

Laulajan novellikokoelman kaksi seuraavaa osastoa herättävät toisenlaisia havaintoja ja kysymyksiä. Miksi taidokas ja niukat keinot hallitseva kuvaaja sortuu aikuisnovelleissaan osoittelevaan ja selittelevään kerrontaan? Miksi itse tilanteet eivät voi puhua puolestaan? Mukaan tulee myös pakinoivan kerronnan sävyä, mikä vähentää novellien vaikutusarvoa. Kertomisen perusluottamus on kadonnut.

Laulajainen on parhaimmillaan niin taitava kertoja, että hänen ei soisi päätyvän turhanaikaiseen pakinoivaan kikkailuun ja tyylillisten irtopisteiden keruuseen. Lapsinovellit osoittavat, että hänellä on poikkeuksellisen hyvä nyanssien taju, ja tällä perusteella omapohjainen tapa jäsentää maailmaa.

HANNU WAARALA