Escape Plan

Kasari-ikonit Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger samassa elokuvassa vuonna 2013; uhka vai mahdollisuus?

Ensin hyvät uutiset: Escape Plan ei ratsasta pelkästään kahdella (entisellä?) toimintasankarilla. Sitten huonot uutiset: ilman heitä Escape Plan saisi hyvin vähän huomiota osakseen.

Ray Breslinillä (Sylvester Stallone) on erikoinen työ. Hän testaa vankiloiden turvasysteemeitä ryhtymällä itse vangiksi ja yrittämällä paeta kiven sisältä. Breslin on mestari työssään ja yleensä onnistuu paossaan.

Breslin suostuu suuresta rahasta sangen erikoiseen keikkaan. Tämä huippuvankila olisi salainen ja yksityinen, eikä kukaan, ei edes Breslin, saisi tietää edes sen sijaintia. Perillä Breslin huomaa tulleensa huijatuksi. Vankilan julma johtaja (Jim Caviezel) ei kuuntele selityksiä, vaan kohtelee Bresliniä vähintään yhtä epäinhimillisesti kuin muitakin vankeja.

Breslin ystävystyy toisen vangin, Emil Rottmayerin (Schwarzenegger), kanssa. Pakosuunnitelmaa ryhdytään tekemään yhteistyössä.

Odotin etukäteen typerää kasarihenkistä toimintaleffaa, mitä Escape Plan ei kuitenkaan ole, paitsi aivan lopussa. Juoni pyörii tiukasti vankilapaon ympärillä. Lisäjännitystä tulee siitä, että huippumodernista lasisellivankilasta vaikuttaisi todellakin olevan mahdotonta paeta.

Harmi että juonta ei ole pohdittu tämän tarkemmin. Päähenkilöiden paras ystävä tuntuu olevan uskomattoman hyvä tuuri. Kun tilanne näyttää toivottomalta, kohdalle osuu juuri oikea heikkous vankilan rakenteissa. Tai ihminen, jota juuri sillä hetkellä tarvitaan viemään tarinaa eteenpäin. Tämä on epäuskottavaa ja heikentää jännärin tehoa.

Stallone (s. 1946) ja Schwarzenegger (s. 1947) eivät pärjäisi näyttelijöinä Shakespeare-draamassa, mutta heillä on kieltämättä karismaa. Pääosaparin henkilökemiat toimivat hyvin yhteen, ja juonellinen lähtökohta on viihdyttävä ja kiehtova.

Ohjaus: Mikael Håfström. Päärooleissa: Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger. Tyylilaji: toimintajännäri. K16.