Essi Tammimaa - Paljain käsin

ESSI TAMMIMAA

Paljain käsin

Gummerus 2011. 346 s.
Essi Tammimaan - aiemmin Henriksson - sukuromaanissa Paljain käsin kolme sisarta kantaa kukin omaa taakkaansa. Varpu on vanhusten lähihoitaja ja kohtaa kuoleman päivittäin työssään. Inari on rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Virva kärsii lapsettomuudesta. Takaumien avulla romaani ulottuu sota-aikaan saakka.

Se, että on tultava toimeen yksin, kenenkään nojaamatta, on sukupolvien omaksuma oppi. Minäkertoja Varpu kerii auki elämäänsä aina ensimmäisiin hetkiin saakka. Avioerolapselle isän muisto on jatkuva kipupiste, sillä poissaoleva on kaikkein eniten läsnä.

Varpu kohtaa vanhusten hoitajana kuoleman päivittäin. Kivulloinen äitisuhde aiheuttaa jatkuvan syyllisyydentunteen: "Olen saanut sen synnyinlahjana: pakottavan tarpeen korjata kaiken. Pakottavan tarpeen korjata menneisyys, joka meni vikaan ennen kuin minä olin syntynytkään."

Virvan pettymys avioliitossa ja lapsettomuus kietoutuvat yhteen. Inari tuskailee rakkaussuhteessaan: on vaikeaa myöntää olevansa toinen nainen, se, joka lopulta jää täysin osattomaksi.

Essi Tammimaa kuvaa kaikenikäisten naisten ihmissuhdekiemuroita ja valtasuhteita tarkasti. Jokaisen on käytävä lävitse omat pettymyksensä. Alistuminen naisen rooliin merkitsee jatkuvaa periksi antamista: "Ole sinä tyttö, ole aina samaa väriä seinien kanssa, ja muista hymyillä kuin olisit valokuvattavana. Olkaa te poikia, tehkää mitä tykkäätte, mutta älkää koskaan itkekö, älkää kuunnelko muita, älkääkä näyttäkö heikkoutta."

Essi Tammimaan Paljain käsin on myötäelävä ja syvyyksiä luotaava romaani. Minäkertojan ratkaiseva oivallus on se, että historian pystyy muuttamaan vain tulkinta. Sitä ennen on pystyttävä hyväksymään vaikeat ja keskeneräisiksi jääneet asiat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.