Ex Machina – mysteeri nimeltä Ava

Ex Machina

Arvio: 4/5

Maailman johtava hakukoneyhtiö Blue Book järjestää henkilökunnan kesken arpajaiset. Voittaja pääsee viettämään ikimuistoisen viikon yhtiön perustajan vuoristoretriitissä. Onni potkaisee Calebia (Domhnall Gleeson), nuorta koodaajaa, joka ihailee loisteliasta Nathania (Oscar Isaac) niin kuin guruja ihaillaan.

Harmi vain, että potkiva onni on huonoa onnea, ehkei edes onnea lainkaan. Aggressiivisesti veljeilevä datavelho kertoo Calebille käynnin todellisen tarkoituksen. Ajatuksena on tehdä Nathanin viimeisimmälle koneelle niin sanottu Turingin testi. Jos koneen kanssa keskusteleva ihminen luulee keskustelevansa ihmisen kanssa, kone läpäisee testin ja on todellinen keinoäly.

Normaalisti Turingin testi tehdään päätteen ääressä. Vain keskustelu ratkaisee. Käsikirjoittajana paremmin tunnetun Alex Garlandin esikoisohjaus Ex Machina vie asetelman muutamaa askelta pidemmälle.

Nathan laittaa Calebin nenätysten Avaksi nimetyn androidin (Alicia Vikander) kanssa. Välissä on vain lasiseinä, jonka läpi nuori mies voi ihmetellä sielukasta ja ujoa naista.

Caleb lumoutuu Avasta, jonka raajat ovat hienosäikeistä teräsrankaa läpikuultavan kuoren sisällä. Tämä ei ole mikään yllätys, etenkään Nathanille, jonka suunnitelmat ovat selvästi kauaskantoisemmat kuin Caleb kuvittelee.

Yllätys se ei ole myöskään katsojille, jotka ovat ensin seuranneet Calebin kulkua miljardöörin mökille. Vaaran merkit häälyvät vuoristovuonojen ja vehmaiden metsien yllä. Tunnelma on samalla tavoin pahaenteinen kuin Jonathan Harkerin vaeltaessa läpi Borgon solan kohti kreivi Draculan aavemaista linnaa.

Juonen tasolla voikin syntyä vaikutelma yllätysten vähyydestä. Kolme tietoisuutta, jotka ennemmin tai myöhemmin pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa, tapahtumapaikkana eristetty tutkimuslaitos, jossa kolmiodraama pääsee kehkeytymään kuin Kubrickin Hohdossa ikään.

No, voisi nuivasti ajatella, onhan tämä sentään hyvin kuvattu ja tunnelmallisesti rakennettu juttu.

Tässä kohdin on kuitenkin syytä pysähtyä miettimään. Jos Garland on niin älykäs tarinankertoja, miksi tarina on niin yksinkertainen olematta puhtaasti myyttinen? Ja jos tarina on niin yksinkertainen, miksi se kuitenkin pitää niin tiukasti otteessaan? Miksi Calebin koettelemuksiin samaistuu niin vahvasti?

Samaistumisessa piilee tarinan ovelin oivallus. Vastenmieliseen Nathaniin ei täysijärkinen samaistu, konemaiseen Avaan tuskin edes pystyy. Caleb on sijaiskokijamme, tarinansisäinen korvike, johon tunneliikutukset ankkuroituvat.

Siksi kolmio täydentyy toisella vastaavalla. Eikö katsoja oikeastaan olekin itse samassa tilanteessa kuin Caleb? Eikö Nathan olekin Garlandin alter ego ja Ava hänen hengentuotteensa?

Seuraa väistämätön johtopäätös: jos Avalla on muitakin aikeita kuin ne, joista Nathan ja Caleb ovat perillä, on elokuvan aikeiden vastaavasti yllettävä paljon syvemmälle kuin ohjaaja ja katsoja yhdessä luulevat.

Ohjaus: Alex Garland. Rooleissa: Domhnall Gleeson, Oscar Isaac, Alicia Vikander. Tyylilaji: scifi. K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.