Fausta - Anna-Maija Ylimaula

ANNA-MAIJA YLIMAULA Fausta. Novelleja. WSOY 2008, 176 s.

Oululaisen kirjailijan Anna-Maija Ylimaulan novellikokoelma liikkuu Pohjois-Suomesta muualle Eurooppaan ja käy välillä Lähi-Idässä, Yhdysvalloissa ja Aasiassa asti. Kuten kirjan nimi kertoo, tarinoihin on upotettu länsimaista kulttuurihistoriaa.

Niminovellissa suomalainen historioitsija on valinnut tyttärensä etunimeksi Faustan Rooman keisarin vaimon mukaan. Nimen voi ajatella viittaavan myös Faustiin, joka myi sielunsa paholaiselle.

Ylimaula näyttää ihmisluonnon ja ihmiskunnan pimeää puolta. Naisen sisareltaan saamasta lempikorusta tulee vieraissa käsissä tappoväline. Kun mies kunnostaa Norjassa poikansa tiikkistä puutarhakalustoa, hän muistelee vuosikymmenten takaista matkaa Jakartaan: "Puusataman kuhina, olkapäillä puun runkoja juoksuttavat miehet tekivät töitä henkensä edestä."

Tarinan saattaa sysätä vauhtiin muukin esine kuin puutarhakalusto tai rintaneula, vaikkapa arvokas kuuden naisen yhteinen iltapuku merkkiliikkeestä Roomasta. Se on aivan erilainen pukine kuin Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat, joihin Ylimaula viittaa toisaalla kirjassaan.

Leikkiä sanoilla

Ylimaula leikittelee mielellään sanoilla, sananlaskuilla ja mustalla huumorilla sekä viittauksilla Raamattuun ja muihin teoksiin: "Isä luulee saaneensa oman nimensä Konstantinus Suuren mukaan, vaikka isoäiti teki pojastaan Konstan vain Pylkkäsen vuoksi."

Fausta-kokoelman henkilöt edustavat monenlaisia ihmisiä: pohjoisen piiskattuja lapsia, nuoria opiskelijoita, vauraita keskiluokkaisia pariskuntia, köyhiä ja sairaita onnellisia vanhuksia, kokonaisia vajavaisia perheitä.

Parissa novellissa kuolee lapsi. Elämään luottaen Ylimaula antaa kuitenkin tällaisen onnettomuuden yhdistää perheen. Kokoelman pisimmässä kertomuksessa, niminovellissa Fausta nuori nainen miettii isoäidin seurassa herkän opiskelijaveljensä itsemurhaa:

"- Tuoksuuko valkolehdokki kuolemalta?

- Ei ollenkaan, ei sinne päinkään. Niissä on hieno, houkutteleva tuoksu. Nehän tuoksuvat elämältä. Miksi sinä sellaista kysyt?

- Olen päättänyt uskoa ihmisen myötäsyntyiseen hyvyyteen."

Ylimaula hallitsee hienosti novellitekniikan, mutta omaan makuuni Fausta-kokoelma on kaunokirjallisuudeksi paikoin liian julistava, opettavainen ja suorasanainen. Siksi petyin. Odotin lahjakkaalta, romaaneja, novelleja ja draamaa julkaisseelta kirjailijalta vielä enemmän.

Eniten miellytti novelli Nymfin reisi. Se kuvaa ymmärtääkseni kauneutta ja sananlaskua "kauneimmankin ruusun alla..."

TERHI ANTTILA