Fear Factory: Genexus

Fear Factory

Genexus

Nuclear Blast

Arvio: 2/5

AC/DC, Motörhead tai Kotiteollisuus. Joillekin bändeille saman levyn tekeminen yhä uudestaan ja uudestaan on ainoa oikea ja hyväksytty toimintatapa. Fear Factory oli 1990-luvun alkupuolella edelläkävijä, yksi ensimmäisistä äärimetallibändeistä, joka yhdisti örinään puhdasta laulua ja industrialin puolelta lainattuja konesoundeja.

Vuoden 1995 klassikkolevy Demanufacturella futuristinen meuhkaaminen lainasi tekstiensä teemat Terminator- ja Blade Runner -elokuvista. Siitä lähtien laulaja Burton C. Bell on jatkanut samaa tarinaa ihmisen ja koneen suhteesta. Joistakin 20 vuotta sitten scifiltä kuulostaneista asioista on tullut totta, mutta Fear Factory ei ole sinä aikana keksinyt mitään uutta.

Genexus on myös musiikillisesti hiilipaperikopio aiemmin jo monesti paremmin tehdystä levystä. Tuplabassorummut nakuttavat millintarkasti samaan tahtiin kitaroiden kanssa, Bell murisee säkeistöissä, laulaa puhtaasti melodisissa kertosäkeissä ja bändin luottotuottaja Rhys Fulberin syntetisaattorisoundit suhisevat ja humisevat taustalla.

Puhtaat vokaalit kuulostavat vielä aiempaakin enemmän jälkikäteen korjatuilta. Keikoillahan Bell ei ole ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen osunut nuottiin kuin vahingossa.

Yhdeksän nopeatempoisen kappaleen jälkeen levy loppuu jälleen kerran rauhalliseen fiilistelybiisiin. Expiration Date -kappaleessa kuullaan miesäänen lausuvan Blade Runnerista lainattua dialogia. Biisin nimen mukaisesti sen, kuten koko bändin, viimeinen käyttöpäivä meni jo vuosia sitten.