Festariarvio: Metallimusiikin pioneeriyhtye Accept toi Rock in the Cityyn kunnon banger-iltamat

Rock In the City -festivaali

Jyväskylässä Lutakonaukiolla 9. –10. 8. 2019.

Arvioitu lauantaina 10. 8.

Balls to the Wall! pilkkasi elitistinen sarjakuva-dj Ornette Birks Makkonen geneerisiä hevidiggareita muuannessa takavuosien stripissä. Ja eihän Accept mitään ruudinkeksijämusiikkia ole. Haittaako se? Riffi murjoo rintalastaa paineaidassa kun viiltävässä terässä oleva Accept huutaa yhteen ääneen: you live by the sword, you die by the sword! Ei tämä musiikki tarvitse aivoja, se tarvitsee pimeyttä, hurmosta ja helvetisti volyymiä.

Mutta ei kiirehditä. Lutakonaukiolla järjestetty Rock in the City starttasi jo hyvissä ajoin päivällä Tuomari Nurmion sekä Pelle Miljoonan esiintymisillä. Asteittain särön määrää lisännyt bändikattaus ylitti hevin kynnyksen Tarot- ja Nightwish-legendan, soolouraansa käynnistelevän Marko Hietalan uuden yhtyeen keikalla.

Hietala on eräs maamme kovimpia hevitenoreita, ja sinänsä miehen uuden soolotuotannon soisi olevan hyvinkin mielenkiintoista musiikkia. Valitettavasti rohkeinta konseptissa on taiteilijanimen c-kirjaimen vaihtaminen kotoisasti kooksi.

Hietalan taustalla olivat kotimaamme tärkeimmät keikkamuusikot, kuten Tuomas Wäinölä ja Anssi Nykänen. Valitettavasti tällaisissa kokoonpanoissa korostuu turvallisuus ja tekninen finessi samalla kun sisäinen jännite ja riippuliitämisen tuntu on jätetty nuorempien harmeiksi.

Vaarasta puheenollen, Hietalan jälkeen kuultiin vaasalaista punk-ihme Klamydiaa, joka ihmeteoksi luettakoon sillä, että ovat vielä elossa. Ainakin tekstien ja välispiikkien pohjalta bändiä voi pitää vakuutusvirkailijan painajaisena.

Vaasan punkkareiden uhossa oli myös jotain lutuista. Vanhan liiton punk-irokeesiä vuodesta toiseen kantava tiikerinsilmä Vesku Jokinen näyttää ja kuulostaa karskin ja periksiantamattoman pohjalaisuuden mallipojalta, joka vähemmän yllättäen omisti välispiikeistään hyvän tovin sotaveteraanien arvostamiselle. Punk-uniformun alla asuu kuitenkin pikkupoika joka odottaa Aku Ankkaa postiluukusta ja herkistyy muistaessaan kotona odottavaa jälkikasvua. Klamydia on sinänsä ensiluokkainen livebändi, joka ei ryhdy pakittelemaan edes hölmömmissä jutuissaan millimetrin rahtua.

Illan tärkein nimi oli tietenkin saksalainen Accept, joka on varhaisessa muodossaan perustettu jo kuusikymmentäluvulla. Varsinaisesti yhtyeen toiminta sähköistyi kuitenkin vasta 70-luvun puolivälissä, kun tällä hetkellä ainoana alkuperäisjäsenenä keikkaileva kitaristi Wolf Hoffmann liittyi yhtyeeseen.

Innoittuneesti virnuileva Hoffmann on pitänyt yhtyeensä hyvässä vireessä. Kymmenisen vuotta yhtyeessä laulanut yhdysvaltalainen Mark Tornillo kanavoi kitaristista huokuvaa energiaa myös omaan esiintymiseensä. Accept ei teeskennellyt olevansa mitään enempää kuin vanhan liiton luupäistä heviä, mutta hyvällä energialla ja kovalla äänenvoimakkuudella siinä on kaikki mitä kunnon banger-iltamaan tarvitaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .