Festivaali-arvio: Kihveli soikoon -festivaalilla oli tunnelma kohdillaan – taas!

Kihveli soikoon!

Hankasalmella 21. 7. 2018

Toiset pyörittävät levyjä, minä pyöritän baarijakkaraa, uhosi Juurakko-yhtyeen Minsku Tammela yleisölle ennen rempseää, merihenkistä valssia Otteita perämies Karlssonin elämästä, jossa yhdeksi rytmisoittimeksi otettiin baarijakkara.

Instrumentti sopi lauluun kuin nakutettu. Mikrofoneilla vahvistettu, kappaleen rytmissä rullaava jakkaran penkin pyörinnän ääni loi Kihvelitelttaan merellistä tunnelmaa. “Ruoria” ronskein elein pyörittelevä Tammela oli laivan kapteeni.

Tässä oltiin monella tavalla skiffle-asenteen ytimessä: kaikkea pitää kokeilla. Vitsiä voi vääntää, muttei musiikin kustannuksella. Soittimeksi kelpaa mikä tahansa, kunhan sitä osaa soittaa.

Juurimusiikkia ja väkevää tarinankerrontaa yhdistellyt Juurakko risteytti suomenkielistä blueslaulantaa ja viiden naisen upeita laulustemmoja kekseliäästi ja musikaalisesti muuhun instrumentaatioon, johon kuuluivat muun muassa matkaharmoni, jouhikko, kampa, munniharppu, plankku, raastin, kanteleita, sikarilaatikkosoittimia ja kitaroita.

Lopputulos ei ollut kikkailua, vaan suurenmoisen rikasta, rytmisesti värikästä ja tenhoavaa musiikkia.

Iltakonserttien ensimmäinen esiintyjä oli Makasiinietkoilla kuudelta soittanut 16-henkinen ukulele-orkesteri Jykylele. Yhtyeen esittäminä kuultiin muun muassa Louis Armstrongin tunnetuksi tekemä kappale What a Wonderful World, jonka soolo soitettiin sahalla.

Ukuleleen soittaja Juha Hautanen sulatti viimeisetkin terveisillään.

– Tänään on mun 28. hääpäiväni. Tuolla on mun rakas vaimoni. Tämä on omistettu erityisesti hänelle, käynnisti Hautanen laulamansa kappaleen Tyttö tuollainen.

– Voisi sanoa, että sellaista adjektiivia ei ole keksitty, miltä tuo tuntui. Joku superlatiivi, kommentoi vaimo Kirsi Hautanen saamiaan terveisiä konsertin jälkeen.

Kahdeksalta avautuneen Kihveliteltan sai lämmittää jouhikonsoittaja-laulaja Pekko Käpin, basisti Nuutti Vapaavuoren ja kitaristi-rumpali Tommi Laineen muodostama trio Pekko Käppi ja K:H:H:L.

Yleisö istui vielä kiltisti penkeillään, kun bändi alkoi vyöryttää telttaa täyteen junnaavaa voodoobluesiaan. Eri äänentaajuudet ja efektit otettiin huolella hyötykäyttöön. Ääni täytti tilaa kokonaisvaltaisesti.

Komea, eri väreissä leiskuva valaistus yllytti hiljalleen psykedeeliseksi yltyvää jumitussinfoniaa, joka huipentui raikuviin aplodeihin.

Hankasalmelaisten Tuukkasen veljesten sekä Juhani Ruposen muodostama Werner Bros. oli jokavuotiseen tapaan pääesiintyjä. Vuonna 1987 perustettu yhtye tietää asemansa kotikentällään ja esiintyi sen mukaisesti. Rennommin tai itsevarmemmin tuskin voi soittaja lavalla hommaansa hoitaa.

Werner Brosin salainen ase on se, että äkkiseltään arkisen oloinen yhtye nousee kuin varkain maagisiin ulottuvuuksiin. Vuosikymmeniä yhdessä soittaneiden muusikoiden välillä vallitsee telepaattiselta vaikuttava yhteys. He ovat suvereeneja pelimanneja, joilla on mahdollisuus hupailla soiton lomassa sen minkä ehtivät, soiton siitä kärsimättä.

Orkesteri eli hetkessä ja hyvinkin nopeat ja yllättävät suunnanmuutokset tunnelmasta tai kappaleesta toiseen sujuivat vailla epäröinnin hetkiä.

Bändiltä taittuivat jopa Bomfunk MC’s:in Freestyler sekä Aleksis Kiven Metsän poika -runon tekstillä laulettu Paranoid.

– Meidän täytyy kunniottaa kansalliskirjailijaamme. Hän on sentään suomentanut Ozzy Osbournen tekstin, spiikkasi Werner Brosin Jari Tuukkanen.

AC/DC:n Thunderstruckin kitarariffiä varten lavalle kutsuttiin 12-vuotias Romeo Ruponen, Werner Brosin kitaristi Ruposen tyttärenpoika.

Kihveli soikoon! -festivaali on poikkeuksellinen tapahtuma, jossa pikkupaikkakunnan vuotuinen kyläjuhla yhtyy valtakunnan kärkitason konsertteihin. Tunnelma oli kohdillaan tänäkin vuonna.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .