Folke Gräsbeck plays Sibelius on the Ainola Piano

Folke Gräsbeck plays Sibelius on the Ainola Piano

Bis

Postiluukusta tupsahtaessaan Folke Gräsbeckin Sibelius-levytys Ainolan pianolla herätti varautuneisuutta. Sibeliuksen juhlavuonna on markkina-apajille monenlaista tunkijaa, ja mitä muuta voisi muumioituneella flyygelillä soittaminen olla kuin helppo markkinakikka?

Paljonkin, kuten levy oli todistava. Sibeliuksen pilvenhattarainen piano soi tohtori Gräsbeckin käsissä mustavalkoisten maisemakuvien kaiholla. Säveltäjämestarin Steinway on jo toisella vuosisadallaan, ja sen pehmeys yhdessä Ainolan kotoisan akustiikan kanssa tekee levytyksestä erään lämpimimpiä vastaan tulleita rakkaudenosoituksia Sibeliuksen musiikille.

Ohjelmistoon on valikoitunut Finlandian ja Valse tristen kaltaisten jättiläispetäjien ohella myös herkempiä pianomusiikin kukkia. Orkesteriteosten sovitukset pianolle ovat lähtöisin itsensä Sibeliuksen kynästä, ja soivat sopuisasti varjostamatta veljiään.

Gräsbeckin soitto on elävää ja inhimillistä. Rytminkäsittelyssä on rentoutta ja eloa, joka saa sävellykset huojumaan maisemakuvista puhaltavassa tuulenvireessä.

Sibeliuksen tytär Margareta Jalas muistelee levyn kansilehtisessä isänsä öisiä sävellystuokioita ja niiden synnyttämää tunnelmaa. Tämän levyn voi kuvitella laittavansa hiljaa soimaan olohuoneeseen, jotta saisi unen rajoilla kuulla noita ”yösäveliä.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.