Fred Vargas - Ikimetsän sydän

FRED VARGAS Ikimetsän sydän Suom. Marja Luoma. Gummerus 2008, 588 s.

Suomen dekkariseura myönsi ranskalaiselle Fred Vargasille vuoden 2008 ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. Vargas onkin kypsynyt upeasti dekkarikirjailijana. Uusimmassa, kuudennessa Marja Luoman mainiosti suomentamassa teoksessa Ikimetsän sydän Vargas liittää mehevät persoonat taidokkaaseen juoneen.

Murhatutkimus käynnistyy, kun kaksi Pariisin kirpputorialueen pikkurikollista löydetään tapettuina. Tutkintaa johtaa Vargasin aiemmista kirjoista tuttu, miellyttävä sankari, poliisikomisario Jean-Baptiste Adamsberg. Pyreneiltä kotoisin oleva Adamsberg vierailee tapausta selvitellessään ensi kertaa Normandiassa, jonka asukkaiden luonnetta Vargas kuvaa herkullisesti.

Adamsberg on muuttanut taloon, jossa naapurin mukaan kummittelee. Hän ei enää asu rakastettunsa kanssa, mutta hoitaa tarvittaessa hellästi heidän yhteistä poikavauvaansa. Murharyhmää Adamsberg luotsaa epämääräiseen tulokselliseen tapaansa.

Ryhmä on jakautunut kahtia tosiasioihin nojautuviin ja pilvien lapioijiin eikä kumpikaan joukkue tajua komisarion menetelmää.

Osaston vapaassa ilmapiirissä kukoistavat omalaatuiset henkilöt ja tavat: tulokas puhuu runomitassa ja kaikki innostuvat harjoittelemaan seisaallaan nukkumista.

Vargas eli Frederique Audoin-Rouzeau on keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi. Tässäkin dekkarissa hän hyödyntää tietojaan keskiajasta ja eläimistä. Adamsbergiä auttaa tutkimuksessa esihistoriaan perehtynyt arkeologi, joka esiintyi jo ensimmäisissä suomennoksissa. Niissä ei vielä seikkaillut Adamsberg.

Ikimetsän sydän on jännittävä ja yllättävä. Vargasin dekkareiden epäuskottavuus ei häiritse lukemista. Sen sijaan se vaivasi, kuinka tiiviisti juoni ja epäilykset kieppuvat Adamsbergin ympärillä.

Sekin vähän haittasi, että dekkarissa viitataan aiempiin tapahtumiin, joista kertovaa kirjaa ei ole suomennettu. Takakansi paljastaa juonesta liikaa.

TERHI ANTTILA