Fredrik Lång - Minä, dosentti ja Jane

FREDRIK LÅNG
Minä, dosentti ja Jane
Suom. Marja Kyrö. Tammi 2009. 209 s.
Vastenmielinen hyypiö tuo kirjallisuuskriitikko Soderstrom, joka toimii kertojana Fredrik Långin romaanissa Minä, dosentti ja Jane. Hän työskentelee iltapäivälehdessä freelancerina, avioliitto on umpikujassa, hän ei puhu enää vaimolleen vaan vetäytyy rakentamaansa kellarisuojaan, hän kuulee merkillisiä ääniä ja vuoraa piponsa alumiinifoliolla estääkseen sähkömagneettisten värähtelyjen tunkeutumisen aivoihinsa.

Siitä huolimatta miehen ajatukset ovat osuvia - joskin häntä pidetään toimituksen hylkiönä, petturina. Kokouksessa hän sanoo suoraan, että iltalehden kulttuurisivu on sivu, josta kulttuuri on jätetty sivuun. Kirjoittamassaan arvostelussa hän kysyy, miksi pitäisi alentua kehumaan kirjaa, jonka olisi itse osannut kirjoittaa paremmin.

Hän ei siedä ihmisiä ja karkaa mökille, jossa ryömii sängyn alle piiloon naapureilta. Trillereitä hän vihaa:

"Dekkareiden paraatipaikka meidän kulttuurielämässämme on huolestuttava oire. Dekkari korvaa ajatuksen teolla, kompleksisuuden yksinkertaistuksella ja harkitun analyysin nopeilla päätelmillä."

Omassa elämässään hän ei kuitenkaan pääse eroon dekkarimaisuudesta. Ensin käly kärventyy asuntopalossa kuoliaaksi, sitten vaimo murhataan ja poliisi epäilee Soderstromia. Osa epäluulosta siirtyy lukijallekin, miehellä kun on paniikkihäiriöitä eikä hän muista tekemisiään.

Kerronnassa on paljon kirjallisia viittauksia ja sarkastista huumoria tyyliin "hän oli kirjailija ja siksi ahdistunut ja synkkämielinen" tai "jos milloinkaan on keksitty mitään mikä olisi siunaukseksi ihmiskunnalle, niin kyllähän ne ovat DDT ja kumisaappaat".

Tarina on täynnä outoa ja taiten rakennettua ristiriitaa. Lång luonnehtii henkilöt yksilöiksi, jotka tuntuvat elävän kirjan sivuilla - siitäkin huolimatta, että usein hän kuvaa heidät Soderstromin rajoittuneesta näkökulmasta. Itsestäänselvästi hän on henkilönä kaikkein epämiellyttävin, silti juuri hänen ajatuksensa ja päätelmänsä ovat kiinnostavimpia.

Päällimmäiseksi nousee näkemys, jonka mukaan tasapäisyydestä poikkeavat individualistit ovat harvinaisuutensa vuoksi kullan arvoisia - jos kohta ympäristölleen rasittavia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.