GUSTAV BJÖRKSTRAND - Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs

GUSTAV BJÖRKSTRAND

Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs

Suom. Mirja Hovila. Schildts 2011. 318 s.
Lehdistö seurasi tiiviisti Maria Åkerblomin toimintaa 1920-luvulla. Åkerblom niitti mainetta Pohjanmaalla ja Helsingissä. Hän raahautti sängyn kirkon alttarille, vaipui horteeseen, virkistyi ja piti niin sanotun horrossaarnan. Julistusta kuunneltiin sankoin joukoin ja lumoutuneina, mutta jälkeenpäin ei yleensä muistettu, mitä neiti Åkerblom oli puhunut.

Miksi luterilainen kirkko antoi tilojaan tällaiseen käyttöön? Miksi sadat ihmiset myivät omaisuutensa ja lähtivät seuraamaan Åkerblomia? Osa heistä muodosti yhteisasumiseen perustuvia kommuuneja.

Liike toimi ikään kuin moraalitajusta vapaana. Alunperin kunnialliset ihmiset tekivät omaisuusrikoksia, valehtelivat lausuntoja oikeudessa ja yrittivät jopa murhata vastustajansa. Kun Åkerblom istui vankilassa, hänet autettiin pakoon monta kertaa.

Emeritusprofessori, emerituspiispa ja entinen kulttuuriministeri Gustav Björkstrandia Åkerblomin arvoitus on kiehtonut pitkään. Hän teki sekä teologian pro gradun että väitöskirjan tästä aiheesta.

Ristiriitainen hahmo

Kirja Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs on perusteellisen tutkimustyön hedelmä. Se jäsentyy luontevasti Åkerblomin elämäkerraksi ja åkerblomilaisen liikkeen toimintahistoriaksi.

Björkstrand piirtää Åkerblomista kuvaa hyvin ristiriitaisena hahmona. Huomio kiinnittyy naisen toiminnan vahingollisuuteen. Kysymys onkin, miten hän sai mukaansa joukoittain juurevia, selväjärkisiä pohjanmaalaisia maanviljelijöitä.

Björkstrand kirjoittaa asiallisesti hullunkurisista asioista. Hän päätyy tulkintaan, että Åkerblom oli psykopaatti. Naiselle ei ollut mikään ongelma manipuloida toisia käsittämättömällä karismaattisuudellaan ja hankkia mielihyvää väkivallan avulla.

Jää epäselväksi, kuinka totena Åkerblom itse piti rooliaan Jumalan sanansaattajana. Ehkä varhaisvaiheen vilpittömyys muuttui jatkossa joksikin muuksi, arvelee Björkstrand.

Myöhemmällä iällä ja hurmosliikkeen laineiden laannuttua Åkerblom toimi parkettiyrittäjänä ja piti koirakenneliä. Hänellä oli kuolemaansa asti muutama uskollinen kannattaja, mutta vuosien varrella monet olivat sanoutuneet irti liikkeestä ja katuneet sen rikollisia ylilyöntejä. Ikääntynyt Åkerblom etsi hurmosta alkoholista ja huumeista.