Galleria Becker - Anssi Hanhela maalauksia

Näyttelyt

Anssi Hanhela 

Maalauksia

Galleria Becker 14.3.2012 saakka.

 

Länsimaisessa kuvataiteessa ihmismieltä, lähinnä miehen mieltä, on usein kuvattu vaikuttavimmin ahdistuksen, vihan, kaunan ja kateuden kaltaisten negatiivisten tunteiden värittäminä. Synkkyydestä on muodostunut kuin miehisyyden atribuutti ja usein siihen myös yhdistyy voimakas, ekspressiivinen värien käyttö.

Anssi Hanhelan näyttelyssä Galleria Beckerissä teosten aiheet ovat synkän elimellisiä, ironisia ja raadollisia. Pääosassa on mies, perusjuntti savisissa saappaissaan, peltomaisemasta siinnyt ja siihen sulautuva vihainen hahmo raitapaidassaan.

Tunteiden kirjo vaihtelee apatian ja voimattoman raivon välillä. Vihaisuus kääntää kasvot tuimaan irveeseen olipa sankarimme mittailemassa peltoja, poimimassa satoa, muiden kaltaistensa seurassa tai yksin kotona. Naiset ovat mielessä mutta ihmissuhteet mahdottomia.

Maripaitaiselle miehelle luonto rinnastuu läheisyyden kaipuuseen ja rakkauteen. Yhteiskunta on joitain vaarallista ja ulkopuolista, ja sen leimakirveenä virkamiesten etäiset massat, joita tarkastellaan kauempaa hampaat irvessä usein käsi housunetumusta, tai oikeammin housutonta etumusta, hamuillen.

Hanhelan tapa käsitellä aihettaan ei ole sinänsä uusi, kuten ei aihe itsessäänkään. Viittauksia ja suoria lainoja löytyy niin vanhaan kuin moderniin kuvataiteeseen.

Misantrooppi on uustulkinta Pieter Bruegel vanhemman samannimisestä teoksesta 1560-luvulta. Edvar Much ja Hugo Simberg vilahtelevat monen teoksen taustalla ja mustapukuisten virkamiesten hahmot muun muassa teoksissa Marjanpoimijat ja Kädetön tuovat mieleen Kalervo Palsan pukumiehet Amokissa ja Raivaajissa.

Mielenkiitoista on, että vihan, synkkyyden ja ahdistuksen kuvaamisessa värien käytöllä on niin suuri merkitys. Myöskin Anssi Hanhela on loistava värien käyttäjä ja hänen maalauksissaan synkkyys ja ahdistus ristiriitaisesti yhtä aikaa korostuu ja liedentyy silmiä hivelevään kolorismiin rinnastuessa.

Ekspressiivinen siveltimen jälki ja paksu väriaines lisäävät värien voimaa. Taivaan leimu, metsänrajan valon ja varjojen leikki, auringon paahde ja kodin värikirjo on voimakkaassa ristiriidassa itse kuva-aiheeseen.

Synkkyyden kuvauksen ahdistus katoaa ja jättää jäljelle ihastuksen, hämmästyksen ja osittaisen ymmärryksen.