Gary Snyder - Erämaan opetus

GARY SNYDER

Erämaan opetus

Suom. Tero Tähtinen. Savukeidas 2010. 304 s.
Ekokirjallisuuden veteraanin, Pulitzer-palkitun amerikkalaisen Gary Snyderin esseekokoelma Erämaan opetus tuo tervetullutta vaihtelua suomalaiseen ekokeskusteluun, jota pitkään ovat hallinneet Pentti Linkolan ja Antti Nylénin kaltaiset ajattelijat.

Linkolasta ja Nylénistä Snyderin erottaa se, ettei ihmisen ja luonnon suhde ei ole hänelle vihollissuhde. Villi luonto ei ole ulkopuolellamme, vaan osa olemustamme, josta kapitalismi ja teknologiausko vain ovat meidät vieraannuttaneet. Ihminen on vieraantunut itsestään ja samalla luonnosta.

Snyderin esikuvia ovat luontofilosofi Henri David Thoreau ja 1200-luvulla elänyt zen-mestari Eihei Dogen. Thoreaun mukaan Snyder vaatii paluuta luontoon ja materialismista irtautumista. Siinä missä Snyder ottaa Thoreaulta vaikutteita tieteellisestä eksaktiudesta, edustaa Dogen hänelle henkistä tasapainoa ja viisautta, jonka saavuttanut elää harmoniassa luonnon kanssa.

Snyder on paitsi eränkävijä myös länsimaisen mittapuun mukaan sivistynyt kirjoittaja. Hän siirtyy patikkaretkiltä sujuvasti historian ja taiteen maailmoihin ja vahvistaa näin holistista maailmankuvaansa. Kiinnostava on esimerkiksi Snyderin kieliteoria, jonka mukaan kieli on ihmiselle samalla lailla evolutionaarinen selviytymisväline kuin gepardille nopeat jalat.

Tiukimmille rationalisteille Snyderin henkisyys voi olla liikaa. Villiys ja harmonia toteutuvat Snyderin mukaan parhaiten alkuperäiskansojen elämäntavassa, joka perustuu vastavuoroiselle antamiselle ja ottamiselle. Puhvelin teurastaminen hyvitetään tanssilla ja laululla.

Jos riittien kuvaukset turhauttavat, kannattaa palata Snyderin sanoihin: "Otaksun kaikkien alkuperäiskansojen jollakin tasolla tiedostavan, että heidän mytologiansa ovat tietyssä mielessä 'keksittyjä'. Vasta jouduttuaan historian tai vieraiden arvojen hyökkäyksen kohteeksi ihmiset alkavat julistaa, että heidän myyttinsä ovat kirjaimellisesti totta."

Snyderin runoilijantausta näkyy tekstissä. Viiltävä argumentaatio jää esseissä kirkkaasti eeppisten matkakuvausten varjoon. Kirjoitustavan voi nähdä tukevan maailmankatsomusta: kokemuksista ja henkilökohtaisesta luontosuhteesta syntyy kunnioitus, joka estää luonnon tuhoamisen.

Snyderin esseet kuuluvat ekokirjallisuuden klassikoihin, eivätkä ne voisi koskaan olla ajankohtaisempia kuin nyt, ilmastonmuutoksen ja kulutuskulttuurin aikakaudella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.