Gene Wolfe – Kiduttajan varjo

Palkitun yhdysvaltalaisen tieteis- ja fantasiakirjailija Gene Wolfen suomentaminen on Gummerukselta kulttuuriteko. Kiduttajan varjo on neliosaisen Uuden auringon kirja -sarjan aloitus, joka alkuperäisteokset julkaistiin vuosina 1980–83. Jokainen sarjan osista voitti vähintään yhden kirjallisuusgenren palkinnon, kuten Hugon ja Nebulan vain muutamia mainitakseni. Parempi siis kolme vuosikymmentä myöhässä kuin ei milloinkaan.

Uuden auringon kirjat sijoittuvat kuolevaan tulevaisuuden Maahan, joka Wolfen kerronnan mukaan on niin kaukana, että se tuntuu menneisyydeltä. Severian on kiduttajan oppipoika myyttisessä Nessuksessa, autarkin hallitseman valtakunnan pääkaupungissa. Rikottuaan kiltansa sääntöjä rakkauden vuoksi hän joutuu lähtemään maanpakoon. Severian tempautuu mukaan merkillisiin seikkailuihin, jotka ovat vähintäänkin fantastisia, kummallisimmillaan jopa surrealistisia.

Wolfen kielessä on runsaasti viittauksia oman aikamme historiaan. Teksti on kiehtovan eksoottista mutta samalla tuttua. Tarina kulkee ensimmäisessä persoonassa, kertojansa Severianin äänellä. Näin Wolfe tulee paljastaneeksi jo kärkeensä päähenkilömme selviävän koettelemuksistaan ja elävän vanhaksi mieheksi, joka Waltarin Sinuhen tapaan muistelee uskomatonta elämäänsä.

Mutta tärkeintä ei olekaan päämäärä vaan matka. Wolfen tarinointi on lumoavaa. Uuden auringon maailmassa on vierauden tuntua, jota tämän päivän fantasiassa harvoin saavutetaan. Severianin tielle osuvat henkilöt ja sattumukset ovat toisinaan jopa lapsenomaisen kummallisia, toisinaan taas päähenkilö syventyy jopa filosofisiin väittelyihin tai hienosyiseen itsetutkiskeluun.

Kiduttajan varjo ei jyrää eteenpäin kohti jotain eeppistä päämäärää tai levitä lukijan eteen juonittelujen hämähäkinverkkoa, vaan houkuttelee löytöretkelle, ajelehtimaan mystisen virran mukana.

Uuden auringon kirjan toinen osa Sovinnontekijän kynsi julkaistaan tähän tietoon jo vajaan puolen vuoden kuluttua, joten jatkoa tälle kiehtovalle saagalle on luvassa jo sangen pian.