Gone Baby Gone

Huonolla tuurilla elokuvatähdelle käy kuten Tom Cruiselle. Miehestä, jonka vuoksi elokuva katsotaan, tuli mies, jonka vuoksi elokuvaa ei katsota. Ben Affleck on aina ollut siitä erikoinen filmitähti, että hän ei ole koskaan vetänyt porukkaa teatteriin. Mutta ehkä hän on oikealla alalla, vain väärissä hommissa.

Veli ohjaa omaa veljeään

Dvd-uutuus Gone Baby Gone on Affleckin esikoisohjaus, mikäli lyhytelokuvaa I Killed My Lesbian Wife, Hung Her on a Meat Hook, and Now I Have a Three-Picture Deal at Disney (1993) ei lasketa. Gone Baby Gone on juuri sellainen järkevien aikuisten ihmisten vakavamielinen draama, jollaisia Hollywoodista tulee liian harvoin.

Patrick Kenzie ( Casey Affleck, Benin veli) ja Angie Gennaro ( Michelle Monaghan) ovat seurusteleva pariskunta ja yksityisetsiviä. Lionel ja Beatrice McCready ( Titus Welliver, Amy Madigan) ovat ottaneet yhteyttä dekkareihin, koska heidän sukulaistyttönsä on kidnapattu. Kenzie ja Gennaro pääsevät tytön jäljillä nopeasti, mutta juttu paljastuu moraalisesti monimutkaiseksi.

Oikein, väärin vai jotain muuta?

Gone Baby Gone on enemmän moraalidraama kuin jännäri. Elokuva tekee mielenkiintoisia ja älykkäitä moraalikysymyksiä, joihin katsoja joutuu ottamaan mielessään kantaa. Tarkemmin en voi tästä kertoa paljastamatta liikaa juonesta.

Affleckin suvussa on myös näyttelijänlahjoja. Casey Affleck ei ole tähtiainesta mutta hän on vanhan hyvän ajan luonnenäyttelijä. Myös sivuroolien näyttelijät kuten Morgan Freeman, Ed Harris ja Amy Ryan vakuuttavat.