Gone Baby Gone

Gone Baby Gone

Näyttelijänä paremmin tunnetun Ben Affleckin ohjaustyö Gone Baby Gone paljastuu yllättävän rikkaaksi ja monitasoiseksi rikosdraamaksi, jolla on myös paljon ajankohtaisia kytkentöjä kun ajatellaan aikamme lapsikaappauksia.

Elokuvan käsikirjoituksessa on ideaa ja ajatuksellista kantavuutta. Casey Affleck ja Michelle Monaghan esittävät yhdessä työskentelevää etsiväpariskuntaa Patrick Kenzieta ja Angie Gennaroa, jotka ratkovat kadonneiden ihmisten tapauksia. Elokuva alkaa poikamaisen Patrick Kenzien (Affleck) äänellä. Hän kertoo uskoneensa kotikaupungin, naapureiden ja perheen voimaan. Nämä ovat asioita, joista voi olla ylpeä, kertoo etsivämme.

Kuvissa näemme tavallisia amerikkalaisia arkisissa askareissaan. Kenzie tunnustaa etsivänsä "näkymättömiä" ihmisiä, ihmisiä, jotka jostain syystä katoavat, sillä kaupunki voi olla kova paikka. "Miten voi päästä taivaaseen ja silti suojella itseään kaikelta maailman pahalta", aprikoi Kenzie edelleen. Hän käyttää jumalallista vertausta siitä kuinka lapset lähetetään elämään kuin lampaat susien keskelle, mutta heidän tulee olla viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset selviytyäkseen.

Näiden tunnelmallisten johdantojen avulla avautuu Gone Baby Gone -elokuvan tarina, joka pohjautuu David Lehanen romaaniin. Kaikki alkaa nelivuotiaan Amanda McCreadyn sieppauksella bostonilaisesta kodistaan. Pahasti huumeriippuvainen äiti Helene ( Amy Ryan) vetoaa televisiossa kaappaajiin tytön palauttamisen puolesta ja Amandan täti Bea (Amy Madigan) sekä hänen miehensä Lionel ( Titus Welliver) palkkaavat Patrickin ja Angien auttamaan tapauksen selvittämisessä.

Poliisipäällikkö Jack Doyle ( Morgan Freeman) määrää heidät työskentelemään yhdessä tapausta tutkivien poliisietsivien Remy Bressantin ( Ed Harris) ja Nick Poolen ( John Ashton) kanssa. Jäljet johtavat armottoman haitilaisen huumekauppiaan "Cheesen" ( Edi Gathegi) luokse. Tästä seuraa mutkia sisältävä jäljitys- ja jännitysdraama, johon liittyy yllätyksellisiä muuntumia.

Gone Baby Gone on oivaltavasti ohjattu, tiivis ja jännitteiltään monitasoinen elokuvallinen kokemus. Ben Affleckin ohjaus siirtyy vaivattomasti eri tasoilta toisille ja tilanteet ovat kaiken aikaa tiukassa ohjauksellisessa kontrollissa. Elokuvassa on kiinnostavia näkymiä ja erityistä visuaalisen toteutuksen tasolla ilmenevää kunnianhimoisuutta. Eettiset ja moraaliset tasot tuodaan painokkaasti esiin ja kokonaisuudessa on merkityksellistä pohdiskelevuutta suhteessa niin ihmisten elämäntilanteisiin kuin esimerkiksi median läsnäoloon ja poliisin etiikkaan. Loppuratkaisuissa on tällä kertaa erityistä vaikuttavuutta.

Casey Affleckin nuorekas olemus asettuu teoksessa vasten sekä Morgan Freemanin mietteliästä ja sisäistä tuskaa omaavaa hahmoa että Ed Harrisin intensiivisesti tulkitseman korruptoituneen etsivän muotokuvaa. Elokuva kertoo paljolti myös siitä, miten kuvatut traagiset tapahtumat vaikuttavat etsivien mielen tasoihin. Samalla Gone Baby Gone dokumentoi aidon tuntuisesti amerikkalaista nykytodellisuutta ja luo draamallisten tasojensa sisään uskottavia visioita ihmiskohtaloista moninaisten ongelmien keskellä.

JARMO VALKOLA