Grant Morrison, Rags Morales & Andy Kubert – Teräsmies: Miehet terästä

Teräsmiehestä on moneksi. Valkokankaalla aiemmin kesällä rymisseen elokuvasovituksen lisäksi supersankareista ensimmäisen voi bongata myös kirjakaupan sarjakuvahyllystä. Kummassakin tapauksessa palataan tarinan alkuun, jossa Krypton-planeetalta pelastautunut ihmelapsi elää nuoruuttaan Kansasin Smallvillessa.

Klassisesta tarinasta on nähty lukemattomia sarjakuvasovituksia. Tällä kertaa siitä vastaa kuitenkin armoitettu tarinaniskijä, skotlantilainen Grant Morrison (s. 1960).

Hän on jo aiemmin urakoinut supersankarin loppuvaiheet, joka saatiin viime vuonna myös suomeksi Teräsmies-nimisenä jättieepoksena. Sitä voidaan syystäkin pitää kirjoittajamestarin pääteoksena.

Morrison on kirjoittanut useita hienoja supersankaritarinoita aiheinaan muun muassa Batman, JLA ja Ryhmä-X. Hän on myös kaivanut naftaliinista unohdettuja sarjoja, joista erityisesti Animal Man ja Tuhopartio muodostuivat hänen läpilyönneikseen 1980-luvun lopulla. Sittemmin hänet on liitetty tunnetuimpien brittiläisten sarjakuvakirjoittajien joukkoon Neil Gaimanin, Peter Milliganin, Jamie Delanon ja Alan Mooren ohella.

Teräsmies: Miehet terästä -albumissa seurataan juuri uraansa aloittelevaa viittaviikaria, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa maailmassa. Ongelmia aiheuttaa erityisesti kaksoiselämä lehtimies Clark Kentinä ja ihmisten epäluulo avaruudesta tupsahtanutta, hyvää tarkoittavaa muukalaista kohtaan.

Sosiaalisilta kommelluksilta ei vältytä etenkään tähtireportteri Lois Lanen kanssa, joka ei voi sietää kilpailevalle lehdelle huippuartikkeleita raapustelevaa nahjusta. Lex Luthor taas haluaisi raivata epäilyttävältä vaikuttavan Teräsmiehen elävien kirjoista. Hän saa kuitenkin huomata, että kynä on miekkaakin terävämpi ase.

Morrisonin tarina ei saavuta aivan samaa nousukiitoa kuin hänen sankarin myöhempiä vaiheita kuvaavissa töissään. Toisaalta se on vauhdikkaampi ja hauskempi kuin saagan syvämietteinen ja surumielinen loppuhuipentuma. Vaikka railakkuus käykin oivallisesti nuoruusvuosien kuvaukseen, se samalla myös hukuttaa alleen syvällisempiä teemoja.

Albumi on kuitenkin vasta trilogian ensiosa eikä keskeneräistä työtä parane liian ankarasti arvostella. Toivoa sopii, että jatko-osat selviäisivät vihreän kryptoniitin näivettävältä vaikutukselta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.