Groznyin enkelit - Åsne Seierstad

ÅSNE SEIERSTAD

Groznyin enkelit

Suom. Päivi Kivelä.

WSOY 2008, 331 s.

Yksittäisen toimittajan työn merkitystä ei sovi liioitella jos ei vähätelläkään. Venäläiset aloittivat vuonna 1994 suurhyökkäyksen Groznyiin, kun 24-vuotias Åsne Seierstad kirjoitti Moskovasta artikkeleita norjalaislehteen. Hän matkusti Tshetsheniaan ja liikkui henkensä kaupalla kummallakin puolen linjoja. Silminnäkijäkuvaukset järkyttävät, mutta sodan kulkuun ne eivät vaikuttaneet. Voi vain toivoa parempaa huomista.

Kirjaan Seierstad on koonnut henkilökuvia sekä tshetsheeneistä että venäläisistä, enemmän voitetuista kuin voittajista. Osa on raporttia, osa sinänsä eläytyvää kerrontaa ihmisten epätoivosta ja ajatuksista. Itse eletty totuus välittyy koskettavampana kuin haastateltavien henkiinjäämiskamppailun kuvaukset. Hän kertaa Beslanin koulukaappauksen ja Moskovan kerrostaloräjäjähdysten taustat, tapaa presidentti Ramzanin ja antaa miehestä varsin heppoisen kuvan.

Seierstad valottaa myös maiden välistä historiaa. Aleksanteri I valtasi Gruusian kuningaskunnan 1801, mutta heimot taistelivat tsaaria vastaan vielä vuosikymmeniä. Keväällä 1851 itse Leo Tolstoi tuli kadettina Kaukasukselle ja kirjoitti päiväkirjaansa: "Sota? Miten käsittämätön ilmiö. Kun järki kysyy, onko se oikeutettu, onko se välttämätön? Sisäinen ääni vastaa: Ei."

Ennen kaikkea Seierstad keskittyy orpolapsiin, joita on käytetty hyväksi, ja jotka ovat henkisesti hajallaan. Vapaaehtoisia hoitajia sanotaan Groznyin enkeleiksi; heidän työnsä on epäitsekästä, usein toivotonta. Pelko kuristaa rintaman kummallakin puolella, viha on suuri, talot raunioina. Kukaan ei tiedä, miten selvitä keskellä korruptiota.

Miina räjähtää venäläisen sotilaan silmille, esimiehet ovat varastaneet hänen palkkansa. Sokea ei saa eläkettä, kun byrokraatit eivät poista häntä armeijan vahvuudesta. Vain äiti jaksaa huolehtia pojastaan, kiertää toimistoissa, kirjoittaa kirjeitä.

Rivien alla toistuu kysymys, miksi suurvallan on valloitettava pikkuvaltioita, miksi pidettävä niitä otteessaan, vaikka se merkitsee sotaa. Kärsimys jatkuu, eikä sitä lopeta Seirstadin raporttikaan - mutta koskettavasti hän osaa tuhotun maan kauheudet lukijalle välittää.

PENTTI PESÄ