"Härmän jätkät ovat lomaretkeilyllä..." - Junnu Vainion ralli siivitti Metsärinteen yhtyeen keihäsmatkalle etelän lämpöön

Härmän jätkät ovat lomaretkeilyllä. Oy Seiväsmatkat kaiken hoitaa kyllä.

Näin riimitteli Juha Vainio rallissa Seuramatkat, jonka levytti kotkalaisen Pertti Metsärinteen yhtyeen rumpali Reijo Tani vuonna 1967.

Laulu oli ajassa kiinni ja kohde ilmeinen, sillä Kalevi Keihänen oli pari vuotta aiemmin aloittanut suomalaisten tavisten matkailun mullistaneet lennot etelän lämpöön.

Keihänen ensin suutahti virnuilevasta kappaleesta, mutta huomasi sitten sen mainosarvon. Niinpä liikemies lennätti myös Metsärinteen yhtyeen Las Palmasiin vuonna 1967. Reissusta kerrotaan Petri Pietiläisen ja Juha Metson kirjassa Junnu Vainio – Sellaista elämä on (Docendo).

Matkalla törmättiin Anita Hirvoseen ja muihin tuttuihin, ja kosteaa iltaa jatkettiin rannalla välillä riimitellenkin, yhtyeen muusikko Heikki Kauppinen muistelee kirjassa.

– Vesirajassa pojat tuumi näitä palokuntalauluja, Junnu riimitteli: "Mulla on kylän suurin kypärä ja sain pisimmän letkun ja sillä mä ruiskuttelen hetkun ketkun."

Tulta päin -kappale levytettiin seuraavana vuonna, ja Varsinaiset Seiväsmatkat 1969.

Rannalta Kauppinen ja Vainio lähtivät jatkoille tyttöjen hotellihuoneeseen, jossa vierailuaika olisi päättynyt kello 22. Vahtimestari tuli koputtamaan ovelle ja huusi: "Dos caballeros out!"

Miehet piiloutuivat kaappiin.

– Kuiskasin, että perkele nyt tulee paskanen käry. Junnu vastasi, että älä hätäile, ohjelmaa, ohjelmaa. Odotettiin kyykyssä kuin sadan metrin lähdössä. Kun ovi avautui, tuli kaksi jätkää ulos kuin käkikellosta, laulaen: "Silmät tummat niin kuin syksyinen yö, koskaan rauhaa mulle ei suo."

Portsari jähmettyi. Junnu otti taskustaan sadan pesetan setelin, löi sen portsarin kouraan ja sanoi:

– Lähe lätkimään! Jos et lähe, hotelli menee remonttiin.

– Si, si, portsari sanoi ja lähti.

Aiemmin illalla Junnu Vainio oli "vihkinyt Kauppisen ja Hirvosen avioliittoon". Juhlat jatkuivat huoneistossa, mutta liittoa ei pantu täytäntöön silloin eikä myöhemminkään, Kauppinen kertoo.

Metsärinteen orkesteri oli 1960-luvulla koko kansan tuntema suosikkibändi, joka tanssilavakeikkojen lisäksi esiintyi Speden ohjelmissa. Junnu Vainio teki yhtyeelle sketsejä ja huumorisanoituksia, mutta ei itse kiertänyt Metsärinteen mukana kuin satunnaisesti.

1970-luvulla nuoriso alkoi kaivata rockia. Pertti Metsärinne muistelee kirjassa muutoksen aikoja:

– Dannyn takia meiltä loppuivat lavakeikat. Muistan, että olimme Jyväskylän lähellä. Pikkutytöt tirskuivat lavan edessä, että noin vanhoja ja vielä tukkaakin. Kun palasimme paussin jälkeen, joku oli kiusallaan katkaissut mikrofonin piuhat. Kaarnan Pekka, joka soitti muun muassa vibrafonia, sanoi silloin, että eiköhän tämä ole tässä ja että siirrytään ravintoloihin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .