Håkan Nesser - Sukujuhlat

HÅKAN NESSER

Sukujuhlat

Suom. Saara Villa.
Tammi 2011. 510 s.
Ruotsalainen rikoskirjailija Håkan Nesser päätti joitakin vuosia sitten komisario Van Veeterenistä kertovan suositun kirjasarjan. Nesser ei kuitenkaan siirtynyt reserviin sankarinsa kanssa, vaan loi uuden hahmon, vanhemman rikoskonstaapelin Gunnar Barbarottin.

Kymlingen pikkukaupungissa vaikuttava Barbarotti on yli nelikymppinen, eronnut ja aikuistuvan tyttären huoltaja. Kaksi nuorempaa lasta on jäänyt vaimolle. Oudohkon sukunimenkin tausta selviää esittelyssä. Nesser onnistuu välttämään monet perinteiset poliisikliseet ja saa hahmoon tuoreutta.

Barbarottille antaa erityisen leiman se, että hän teki Luojan kanssa sopimuksen sen jälkeen kun vaimo Helena hylkäsi hänet nelisen vuotta sitten. Barbarotti lähettää taivaaseen rukouksia, ja seuraa kuinka niihin vastataan. Barbarotti tuo myös sympaattisella olemuksellaan ja puheillaan hiukan huumoria synkeään tarinaan.

Barbarotti-sarjan ensimmäinen kirja Sukujuhlat on komea avaus. Kirjan rikosmysteeri on erittäin omalaatuinen ja mielikuvitusta herättelevä.

Hermanssonin perheen eläkkeelle jäänyt isä Karl-Erik (65) ja hänen tyttärensä Ebba (40) viettävät yhteistä syntymäpäiväjuhlaa. Heidän lisäkseen paikalla on perheen äiti, kaksi muuta aikuista lasta, näiden puolisoita ja lapsia.

Juhla päättyy kahden suvun jäsenen katoamiseen. Talvipimeään iltaan häviää ensiksi pariskunnan kolmekymppinen poika, Robert. Seuraavana iltana Ebban opiskelijaikäinen poika Henrik seuraa perässä.

Kuluu muutama päivä ihmetellessä ennen kuin asioiden vakavuus ymmärretään. Onko katoamisissa jotain yhteistä?

Kun Barbarotti saa tapaukset tutkittavakseen, on hän yhtä ymmällä kuin muutkin. Mutta osin onnen ja osin sitkeän puurtamisen tuloksena hän alkaa saada jotain tolkkua tapahtumista.

Nesser taustoittaa suvun tilanteen ja antaa taitavasti lukijalle vinkkejä siitä, mitä on voinut tapahtua. Perheenjäsenten ajatuksista, keskusteluista ja yhteydenotoista muiden ihmisten kanssa paljastuu, että pinnan alla on salaisuuksia ja onnettomia kohtaloita. Valehtelun ja salailun kierre johtaa peruuttamattomiin seurauksiin.

Tarina on traaginen hätähuuto hajoavan perheen puolesta. Mustan murheen keskeltä nousee kuitenkin myös toivon kipinä: elämä jatkuu, mutta ei entisellään.

On mukava huomata, että Nesserin taito pitää lukija hyppysissään ei ole kadonnut.