Höstfest veti Ilokiveen ja Vakiopaineeseen satoja

Hikinen Mika Rättö moshaa ja huutaa kosketinsoittimensa takaa, sydämensä pohjasta. Takova, hypnoottinen rytmi ja sähkökitaran särinä täyttävät tilan.

Kitaristi Jussi Lehtisalon päälle läikkyy halaillessa hieman olutta, mutta soiton intensiteetti ei laske hetkeksikään. Sekä bändi että yleisö vaikuttavat olevan transsissa. Täpötäyden Ilokiven alakerran tukat viuhuvat.

- Circle nousi omalle tasolleen. Tosi kokonaisvaltainen keikka, jossa oli aineksia musiikista performanssiin ja teatteriesitykseen. Yleisö eli tosi vahvasti mukana, myhäili Höstfestiä järjestävän Hear Ry:n puheenjohtaja Kyösti Ylikulju sunnuntaina.

Ylikuljulla oli aihetta tyytyväisyyteen. Kuudetta kertaa järjestetty undergound- ja indie-musiikkiin keskittyvä Höstfest veti Ilokiveen perjantaina 300 ja lauantaina 500 ihmistä. Ohjelmisto oli Höstfestille tuttuun tyyliin monipuolinen ja yllättävä.

"Tämä on täydellistä"

Circlen ohella Höstfestin lauantain ohjelmistosta nousivat esiin Räjäyttäjistä tutun Jukka Nousiaisen Suomi-rock-akti Jukka&Jytämimmit, huuruisia soundeja luonut Kemialliset ystävät, energinen punkrockbändi Teksti-TV 666 sekä jyväskyläläinen punkpläjäys Mäsä.

Yleisölle ei tuottanut vaikeuksia virittäytyä Ville Leinosen hempeästä balladi-linjasta Jukka&Jytämimmien raivokkaaseen boogiehen.

Perjantain kohokohtia oli ensimmäisenä soittanut 13-henkinen jyväskyläläisyhtye Order Of The Living, joka esitti noin 50 minuuttia kestäneen tulkintansa Terry Rileyn säveltämästä modernin taidemusiikin klassikosta In C. Yleisö seurasi keikkaa lattialla istuen, hiljaa ja keskittyneesti.

Ohjelmisto onnistui kumpanakin iltana olemaan hengittävä ja toimiva. Jytää, popmelodioita ja avantgardea oli tarjolla sopivassa suhteessa.

Nappiin meni myös päiväklubilla. Vakiopaine oli lauantai-iltapäivän päiväklubilla ja brunssilla täynnä väkeä. Petrus Piironen, Inariveljet ja Pettusville Alabama loivat kukin omalla tavallaan hypnoottista ja shamanistista tunnelmaa. Jälleen oltiin kirkossa. Puuro, popcornit, hummustahnaleivät ja mehu maistuivat villapaitakansalle.

- Tämä on täydellistä. Terveellistä, hyvää ruokaa ja sopivan letkeää musiikkia, arvioi Helsingistä Höstfesteille saapunut Tuomas Kauppinen iltapäivän tarjontaa.

Tällä erää viimeinen

Höstfestin ohjelmisto on Suomen festareista kiinnostavimpia, mutta ihmiset tulevat paikalle ennen kaikkea tunnelman vuoksi.

Mikä sen tunnelman tekee?

- Ehkä se on joku sellainen tapa toimia, ettei nosta sitä omaa järjestäjärooliaan esiin, vaan on samalla viivalla yleisön kanssa. Aidat halutaan pitää mahdollisimman matalina. Kun luotetaan siihen, että ihmiset osaavat käyttäytyä, niin yleensä siitä seuraa se, että he osaavat käyttäytyä, pohtii Ylikulju.

Toinen puoli on se, että asiat on hyvin suunniteltu ja harkittu.

- Yksityiskohdat täytyy miettiä. Esimerkiksi visuaaliseen ilmeeseen on panostettu aika paljon.

Ylikuljun tunnelmat olivat sunnuntaina "mukava yhdistelmä levollisuutta ja haikeutta".

- Ensi vuonna Ilokivi on peruskorjauksessa, joten tässä mielessä tämä oli viimeinen Höstfest tällä erää. Jotain järjestetään kyllä, mutta tavallaan kutkuttaisi tehdä jotain muuta. Saa nähdä, mitä tulee.

”Kiva rikkoa omia stereotypioita!”