H.P. Lovecraft: Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa (Suom. Juri Nummelin. Savukeidas 2013. 150 s.)

Yhdysvaltalainen H.P. Lovecraft (1890–1937) ei lyhyenpuoleisen elämänsä aikana saanut juuri nauttia arvostuksesta, rahasta tai rakkaudesta. Kuolemansa jälkeen hän nousi vähitellen kulttikirjailijaksi, ja nykyisin häntä voidaan ehkä pitää jo klassikkona. Yksi osoitus arvonnoususta on se, että jopa arvovaltainen Library of America -kustantamo on julkaissut valikoiman Lovecraftin novelleja.

Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa on Lovecraftin kirjoittama laaja essee, jossa hän käy läpi kauhukirjallisuuden historiaa ja erittelee samalla näkemyksiään siitä, mitä ominaisuuksia hyvältä kauhulta vaaditaan.

Kirja osoittaa, että Lovecraft tunsi hyvin kauhukirjallisuuden siihenastisen historian. Mukana ovat toki nykypäivään asti arvostuksensa säilyttäneet Edgar Allan Poe, Mary Shelley tai Bram Stoker, mutta myös koko joukko tuntemattomia kirjailijoita.

Lovecraft itse tunnusti velkansa etenkin Poelle, jota kehuessaan hän yltyy varsin lennokkaaseen tekstiin. Poen mestaroitua kauhukirjallisuuden ”puhtoisessa Amerikassa kukoisti Kuun ruokkima upeiden myrkkysienten puutarha, jollaista ei tunneta edes Saturnuksen pimeillä jyrkänteillä.”

Lovecraftille kauhun piti olla luonteeltaan kosmista. Kosmisessa kauhussa luovutaan ihmiskeskeisestä maailmankuvasta. Ihmisen asema maailmankaikkeudessa on mitätön, ja kaikkeus on luonteeltaan joko vihamielinen tai yksinkertaisesti välinpitämätön.

”Tarinassa täytyy olla tietynlaista henkeäsalpaavaa ja selittämätöntä ulkopuolisten, tuntemattomien voimien uhkaa”, Lovecraft kirjoittaa.

Lovecraftin mielestä kauhukirjailijan tuli olla kertomatta liikaa, mutta sen sijaan vihjailla riittävästi kauhun lähteestä. Hänen kertomuksissaan toistuu asetelma, jossa henkilöhahmot menettävät järkensä, jos he näkevät edes vilaukselta jonkin meren syvyyksistä tai avaruuksien tuolta puolen saapuneen olennon. Ihmisjärki ei siis pysty kohtaamaan todellisuutta paljaana.

Yksi Lovecraftin tunnetuimmista novelleista, Cthulhun kutsu, alkaa kuvaavalla virkkeellä: ”Mielestäni armeliain asia elämässä on ihmismielen kyvyttömyys ymmärtää kaikkea sitä, mitä maailma pitää sisällään.”

Suomentaja Juri Nummelin tekee esipuheessaan rinnastuksen Franz Kafkaan: ”Kafkan teoksissa ihmistä vainoaa silmittömän byrokratian aave, Lovecraftilla muinaiset jumalat”. Molempia voi koittaa lepytellä – mutta tuho on lopulta väistämätön.

Nummelinin tulkinnan mukaan Lovecraftin vetovoima on siinä, että ”hänen teoksensa tarjoavat maailman, jossa ihmiskunnalla ei ole toivoa”. Nummelinin mukaan tämä käy yksiin modernin kokemuksen kanssa, jossa maailma tuntuu olevan hallitsemattomien voimien hallitsema.

Lovecraftin esseen suomentamista voi pitää kulttuuritekona. Toisaalta teksti kiinnostanee vain kirjailijan palavasilmäisimpiä faneja tai kauhukirjallisuuden historiasta kiinnostuneita.

Kosmisen kauhun kannalta paljon olennaisempaa on, että Jalava Kustannus on saamassa loppuun Lovecraftin koko tuotannon kokoamisen kuusiosaiseksi sarjaksi.