HIM, Daniel Cavanagh, Kuolemanlaakso (Helldone, Tavastia-klubi, Helsinki 31.12.2014)

Kolmipäiväisen Helldone-festivaalin viimeisenä päivänä Tavastian lauteille nousivat metalliyhtye Kuolemanlaakso, brittibändi Anathemasta tuttu Daniel Cavanagh ja helsinkiläinen rockyhtye HIM, jonka ympärille koko festivaali oli rakennettu.

Kuolemanlaakso avasi illan tiukalla kuuden biisin setillä.

Swallow the Sun -yhtyeestä tunnettu laulaja Mikko Kotamäki osoitti jo ensimmäisenä kuullun Aarnivalkea-biisin aikana hallitsevansa örinän lisäksi myös puhtaan laulamisen. Keikan loppupuolella kuultu Tuonen tähtivyö oli setin paras veto.

Bändi esiintyi vähäeleisesti, välispiikkejä ei ollut ja biisistä toiseen siirryttiin heti. Keikka oli kuitenkin musiikillisesti vahva ja osoitti bändin olevan teknisesti taitava.

Akustisen kitaran kanssa esiintyneen Daniel Cavanaghin keikka oli tunnelmaltaan täysin erilainen kuin Kuolemanlaakson. Kaunis tunnelmointi sai yleisön herkistymään, ja keikan aikana Tavastialla vallitsikin hyvin lämmin tunnelma. Cavanaghin välispiikeistä ilmeni, että laulaja-kitaristia jännitti esiintyä yksin. Jännityksestä huolimatta – tai ehkä osittain juuri sen takia – keikka oli lumoava.

Untouchable, Part 2, jonka Cavanagh omisti HIMille, oli keikan kauneinta antia. Yleisö kruunasi biisin hyräilemällä sitä ilman säestystä. Cavanagh kommentoikin yleisön olleen uskomaton.

Illan pääesiintyjän HIMin keikka käynnistyi vauhdikkaasti rokimmalla versiolla The Sacrament -kappaleesta. Toisena kuultu Razorblade Kiss sai ympäri maailmaa Tavastialle tulleeseen yleisöön virtaa entisestään.

Kun HIMistä puhutaan, laulaja Ville Valo nostetaan yleensä esille ensimmäisenä. Bändiin kuuluu kuitenkin myös neljä muuta taitavaa muusikkoa.

Tällä kertaa erityismaininta menee kitaristi Mikko "Linde" Lindströmille. Lindström veti keikan aikana useita hienoja kitarasooloja ja osoitti olevansa yksi Suomen kovimmista kitaristeista.

Bändi oli muutenkin hyvässä iskussa, ja myös Valon ääni toimi, vaikka se ei ollutkaan niin vahva kuin esimerkiksi edellisessä Helldonessa. Välillä Valon ääni jäi myös ikävästi musiikin alle.

Setin aikana kuultiin biisejä peräti seitsemältä HIMin studioalbumilta.

Biisilista edusti pääosin menevämpää HIMiä, mutta mukaan oli mahtunut myös rauhallisia kappaleita, kuten harvemmin kuultu This Fortress of Tears, joka on yksi Love Metal -levyn helmistä.

HIMin laajan biisivaraston tietäen olisi toivonut, että bändi olisi korvannut ainakin osan takuuvarmoista hittibiiseistä harvemmin livenä soitetuilla kappaleilla. Tällöin keskivertoa selvästi paremmasta keikasta olisi tullut yllätyksellisempi, vaikka encoressa kuultu, yleisön hurmokseen saanut cover Billy Idolin Rebel Yell -biisistä olikin myönteinen yllätys.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.