Haloo Helsinki - III

HALOO HELSINKI!

III

EMI
Tämä tarina alkoi Helsingin Suutarilan ala-asteen musiikkiluokalta, jossa Leo ja Jere tutustuivat vuonna 2000. Syksyllä 2006 kitaristit tarvitsivat bändiinsä lisää jäseniä. Laulaja-basisti Elli ja rumpali Jukka löytyivät Pohjois-Helsingin bändikoulusta. Haloo Helsinki! päätyi ison levy-yhtiön hoteisiin. Debyyttialbumi julkaistiin vuonna 2008 ja toinen vuotta myöhemmin.

Nyt Haloo Helsinki! on ehtinyt urallaan jo kolmanteen albumiin, joka kantaa sopivasti nimeä III. Kaksi aiempaa pitkäsoittoa ylsivät kultalevyn tuntumaan ja keikoilla on riittänyt väkeä. Debyyttialbumin aikaan bändin jäsenet olivat vielä alaikäisiä ja Haloo Helsinki! onkin mielletty enemmän nuoren kuulijakunnan bändiksi.

III edustaa astetta aikuisempaa Haloo Helsinkiä! Linja on osittain entinen. Mukaan on otettu kuitenkin uusia elementtejä. Osa sovituksista sisältää konerumpua ja synabassoa. Tuore levy on näin aiempia monipuolisempi.

Bändin jäsenet esiintyvät julkisuudessa vain etunimillään. Elli ja Leo ovat osallistuneet levyllä säveltämiseen ja sanoittamiseen. Lisäksi lauluja ovat olleet tekemässä muun muassa Erno Laitinen ja Rauli "Rake" Eskolin, jotka ovat tuottaneet levyn, sekä Herra Ylppö kahden sanoituksen verran. Sovituksista vastaavat bändi ja tuottajat.

Hyvää matkaa avaa levyn punkahtavassa hengessä. Sitä seuraa synabassoin höystetty popimpi Kuule minua. Singlenäkin julkaistu Kokeile minua on rock, mutta sisältää myös taitavia kone-elementtejä ja kiteyttää samalla levyn moninaisuutta.

Meno ei hyydy missään vaiheessa. III tarjoaa pitkin matkaa ruutia, räminää ja räiskettä sekä liven kaltaista energiaa. Melodisuus ja edellä kerrotut sovitusratkaisut varmistavat sen, ettei synkkyys valtaa alaa tai kokonaisuus jää yksipuoliseksi mätöksi. Sanoitukset ovat täynnä asennetta.

Levyn loppupuolella Ihan sattumaa tarjoaa menevää rockia. Sitä seuraava päätösraita Maailman toisella puolen palauttaa tunnelmat poppiin. Laulussa viestitetään muun muassa, ettei tarvitse huolehtia vaan voi laulaa pappadaduda papa pa duda dapa.

Jos jonkun raidan haluaa nostaa yli muiden, se voisi olla Laitisen säveltämä ja Herra Ylpön sanoittama Jos mun pokka pettää, joka sisältää rockpoppia tarttuvalla kertosäkeellä. Laulussa ollaan fundamentaalisen kysymyksen äärellä: rakastuminen uhkaa ja pitää päättää painaako summeria alaovella.

Levyn ehkä vahvin osa kuitenkin laulaja Elli, jonka suorituksesta löytyy ääntä, vimmaa ja kaipausta. Tarvittaessa myös pientä ilkikurisuutta. Bändin tekemisessä on ylipäätään henkeä ja sielua. III:a voi kuvata Kuule minua -kappaleen kertosäkeestä poimituin sanoin: ei mitään liikaa, ei mitään turhaa.