Hanneriina Moisseinen - Setit ja partituurit

HANNERIINA MOISSEINEN
Setit ja partituurit
Huuda Huuda 2010, 60 s.
VILLE PIRINEN
Yhesti yhes toises paikas
Suuri Kurpitsa 2010, 48 s.
Hanneriina Moisseinen voitti neljä vuotta sitten Kemin sarjakuvakilpailun häpeällisistä sattumuksista tekemillään sarjakuvanovelleilla. Kilpailuun osallistuneet tarinat ja pari muuta on nyt koottu komeaksi kovakantiseksi albumiksi.

Moisseinen on todellinen sekateknikko. Albumin sarjakuvat on piirretty, maalattu ja ommeltu. Aivan - ommeltu!

Harvemmin tulee vastaan sarjakuvaa, jonka tekniikassa olisi jotain todella uutta, mutta ainakaan minä en ole aiemmin törmännyt ommeltuun sarjakuvaan. Toimii! Ja kahta paremmin, kun kangastilkkuun kauniisti kirjailtu teksti on sitten jotain niinkin rujoa kuin "Sitten ne tyypit veti sitä jätkää turpaan".

Osa Moisseisen häpeä-tarinoista liittyy juuri seksuaalisuuteen, mutta skaala on laaja. Viimeisessä, kokonaan kirjaillussa tarinassa Tyttö, joka näki ponin on kyse herkkyydestä, joka sekin voi joskus olla kokijalleen häpeällinen tunne.

Iloa tuottaa myös Moisseisen omintakeinen kieli. "Irto-Katri" on ehkäpä riemastuttavin kuulemani tuntemattomasta naishenkilöstä käytetty ilmaus.

Ornette Birks Makkosen piirtäjänä tunnetun Ville Pirisen pienoisalbumin Yhesti yhes toises paikas tarinat ovat etäisesti sukua Moisseisen sarjakuville. Pirinenkin ammentaa arjen absurdeista tilanteista.

Olennainen ero on kuitenkin siinä, että Moisseisen kertomuksissa häpeä kohdistuu tarinoiden kertojiin itseensä, Pirinen taas repii huumoria ulkopuolisista - kummallisesti käyttäytyvistä opettajista tai paitakauppiaista. Pirisen jutut jäävätkin sormella osoittelun tasolle: katsokaa, miten outo tyyppi!

Tällaisten tarinoiden eettisyys on jokseenkin kyseenalaista, mutta vaikkei välittäisi siitä, eivät ne myöskään kosketa tai huvita samalla tapaa kuin Moisseisen häpeä-sarjakuvat.