Hannu Lauerma – Hyvän kääntöpuoli

Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Hannu Lauerman erityisalueita psykiatrina ovat hypnoosi ja unilääketiede. Suuri yleisö tuntee hänet väkivaltarikollisuuden, psykopatian ja manipulaation asiantuntijana.

Hyvän kääntöpuoli on artikkelikokoelma, jonka nimi viittaa johonkin, mitä ei mainita. Kirjasta ei löydy eriteltyä määritelmää ”hyvälle”. Lukija saa järkeillä itse ”hyvän” ja sen inversion viitekehyksen.

Teosta voi lähestyä lukemalla aluksi sen loppupuolelta tekstin Huumori on vakava asia. Lauerma käsittelee kirjassa vakavia asioita, mutta ei ilman lakonista ironiaa ja mustan huumorin säikeitä.

Toinen tapa ymmärtää kirjaa on havainto, että Lauerma arvioi asioita vastakohdilla tieteellisesti todistettu vastaan ei tieteellisesti todistettu sekä uskomus, myytti ja fiktio vastaan totuus ja fakta.

Lauermaa ei ilahduta uskomushoitojen kuten homeopatian ja luontaislääkkeitten tarjoaminen ihmisille, jotka tarvitsisivat lääkkeitä ja kirurgiaa. Yrtit tai varvunheilutuksella maagilliseksi aktivoitu kraanavesi eivät paranna psykoosia tai syöpää.

”Kymmenisen prosenttia ihmisistä voidaan operoida kirurgisesti pelkällä hypnoottisella kivunpoistolla”, kirjoittaa Lauerma, mutta puoskaroiva eduntavoitteluun perustuva suggerointi voi olla tosi paha juttu kohteeksi joutuvalle.

Julkisuudessa on vertailtu vanhustenhoidon puutteita ja vankeinhoidon tasokkuutta. Lauerma osoittaa, etteivät nämä hoidon alueet syö toisiaan. Käsitykset vankien hotellitasoisesta viihdyttämisestä vapaudenmenetyksen aikana eivät vastaa todellisuutta.

On yleisen turvallisuuden etu, jos vankisairaalassa pystytään diagnosoimaan ja hoitamaan potilaiden mielenongelmia. Kuntoutuvan ihmisen kärsimys vähenee ja ympäristön turvallisuus lisääntyy.

Uskomus suomalaisten miesten hurjasta väkivaltaisuudesta on epätosi, todistaa Lauerma tilastoilla. Raflaava väkivaltauutisointi on yksi median helmasynti. Muita ovat Lauerman mukaan median edustajien tyhmyydestä tai vaikutuksen laskelmoinnista johtuva asiantuntijalausuntojen pilkkominen tai muuntaminen harhaanjohtaviksi.

Ihanteellisessa maailmassa kaikki viestintä perustuu avoimuuteen, itsekritiikkiin ja lähdekritiikkiin kuten tieteessä.

Kirjan viimeisessä artikkelissa Hyvät, pahat ja psykiatrit Lauerma tekee selkoa mielentieteiden ytimessä yhä keikkuvasta mieli–ruumis-dualismista.

Lauerma lähtee liikkeelle emeritusprofessori Lauri Rauhalan näkemyksistä. Rauhala on vanhan liiton fenomenologi ja niin sanotun biologisen psykiatrian kyseenalaistaja, joskaan ei ehdoton antipsykiatrian kannattaja. Kyse on siitä, voiko ja pitääkö ihmismieltä hoitaa lääkkeillä vai psykoterapialla.

Lauerma antaa ymmärtää, että Rauhalan sanoma on höpöä norsunluutornista. Rauhalan painotuksessa huomio keskittyy liikaa aineettomaan vuorovaikutukseen eli viesteihin. Viestivetoisissa koulukunnissa on kyllä ituakin.

Gregory Bateson lanseerasi käsitteen kaksoissidonta, jossa viestijä asettaa tieten tai tajuamattaan toisen tilanteeseen, jossa ei voi reagoida oikeastaan mitenkään. Mentaalinen hätä järjettömillä viesteillä ylläpidetyssä umpikujassa voi tehdä hulluksi. Kun vainottu sairastuu, se näkyy aivojen kuvantamisessa.

Mielen ja ruumiin erottelu hoidon perustana on itsessään hassu ja paha asia. Tämä on käsittääkseni Lauerman viestin ydin.

Ihmisen kykyyn hillitä käyttäytymistään, kun hän haluaisi jotakin toiselta vaikka väkisin, vaikuttaa perimä, kasvuolosuhteet ja opitut toimintamallit, aivojen kunto ja päihteiden käyttö. Aineeton mieli ja aineelliset aivot vaikuttavat yhdessä siihen, mitä kiihtynyt ihminen tekee.

Hyvän kääntöpuoli on viileän tiukka teos, joka ei jätä kylmäksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.