Hans-Ludwig Kröber: Murha. Tarinoita todellisuudesta.

Murha ei vanhene, ja poliisisarjat sekä dekkarikirjallisuus, joihin väkivalta oleellisesti kuuluu, kiinnostavat aina. Murhaajan muotokuvia rakennellaan niissä esimerkiksi oikeuspsykiatrin tai psykologin voimin. Näillä tuntuu usein olevan yli-inhimillisiä kykyjä – ja syyllisillä oveluutta vaikka muille jakaa.

Saksalaisen oikeuspsykiatrin Hans-Ludwig Kröberin Murha-kirja esittelee yhdeksän eri tapausta, joista muutamat ovat pirullisen tarkasti suunniteltuja murhia, toiset pikaistuksissa tehtyjä tappoja. Mukana on lisäksi pari epäonnistunutta murhasuunnitelmaa.

Kröberin käsittelyyn tulleet väkivallanteot ovat usein julmia. Tekijä on rekonstruoinut tappajien elämäntarinat haastattelujen, kuulustelujen ja oikeuspsykiatrisen käsittelyn jälkeen. Pääpaino on silti rikoksen toteuttamista edeltäneissä tapahtumissa.

Kröber ei kerro eikä kysy suoraan, miksi joku murhaa, mutta tekee kaikkensa löytääkseen sen käännekohdan, mikä vei julmuuksien toteuttamiseen. Aina sitä ei ole.

Pikaistuksissa tehty tappo voi olla täysin ennalta arvaamaton. Esimerkiksi Matka tulevaisuuteen -luvun maahanmuuttaja joutuu Puolan ja Saksan rajalla psykoosiin ja tappaa sattumavaraisesti kaksi tullimiestä. Hänet todetaan oikeuskäsittelyssä syyntakeettomaksi.

Sen sijaan Kellarissa- ja Hampaanjäljet rinnassa -tarinoissa kyse on harkituista ja pikkutarkasti suunnitelluista julmuuksista. Fritzin rakkaus, Siegfried ja Veriveljet kertovat köyhyydestä ja kaltoin kohtelusta, yhteiskunnasta syrjään sysättyjen elämästä, mikä vie hurjiin tekoihin.

Kröber esittää tapaukset viileästi ja puolueettomasti – hakien jonkinasteista ymmärrystä väkivaltaan, tappoihin ja murhiinkin. Vaikeaa se on, erityisesti silloin, kun nuoresta miehestä tulee 18 vuoden kuluttua uudelleen lapsenmurhaaja...