Haudan partaalle

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI

Harmonia

Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 26.8.2011.

Näyttämöllä on lasinen talo, mies ja nainen. Mies on taiteilija, intohimoisesti työhönsä suhtautuva ohjaaja. Nainen on lavastaja, ja pienoismalli on hänen tekemänsä.

Kolmas henkilö on tuottaja, joka saapuminen pariskunnan kotiin käynnistää kiihkeän kaupankäynnin. Teatteriesityksen tekemisen reunaehdot, koko taidelaitoksen ohjelmistopolitiikka näyttäytyvät vähintäänkin arveluttavina, kun näyttämöllä tingitään, painostetaan ja vedotaan ystävyyteen, jotta haluttuun päämäärään päästäisiin.

Mika Myllyahon tekstiä voi halutessaan lukea avainromaanina - entäs sitten? Monikerroksisen tekstin ulottuvuuksista se on se vähiten kiinnostava puoli. Yleisinhimillisemmälle tasolle nousevat kysymykset työn ja yksityiselämän yhdistämisestä tai kyvystä kestää pettymyksiä. Lapsuuden traumat ovat käypää valuuttaa myös taiteen tekemisessä.

Kun ohjaaja Olavi, lavastaja Saara ja tuottaja Aleksi käyvät kauppaa produktion toteuttamistavoista ja rahasta, mistä he oikeasti kiistelevät? Halusta tehdä vaikuttavia esityksiä vai saada narsistin janoamaa julkisuutta? Ehkä molemmista. Se ainakin käy selväksi, että taiteen tekeminen voi joskus olla kuolemanvakavaa.

Taava Hakalan ohjaama Harmonia on rytmisesti rullaava esitys, jossa kaikki palikat istuvat kokonaisuuteen. Pidin viitteellisestä, paljon kertovasta lavastuksesta, ja esityksen äänimaailma sekä valot tihensivät tapahtumia hienosti. Lisäksi väliajan karsiminen oli oiva ratkaisu: se esti intensiteetin notkahtamisen.

Harmonian keskiössä on mies, taiteilija, joka kamppailee demoniensa kanssa. Anssi Valtonen saa heittää peliin koko ilmaisurekisterinsä: repliikkien selkeys ja painotukset, elekielen ja ilmeiden luonteikkuus ovat komeaa katsottavaa. Jos ohjaajan roolissa korostuvat traagisemmat piirteet, saa Jouni Huhtaniemi tuottajana leväyttää auki koomikon kykynsä. Näyttämöllä säkenöi. Salli Suvalon Saara, olkoonkin, että hänen luomuksensa käynnistää prosesseja, jää tietyllä tavoin taustalle. Teatterin tekemisen maailma näyttäytyy miehisenä temmellyskenttänä.

Katsojien myötäeläminen ja naurunpyrskähdykset lupaavat Harmonialle menestystä ja pitkää ikää, sillä niin vahvasti ensi-iltayleisö eli mukana näyttämön tapahtumissa.

Minulle kävi melkein päinvastoin. Kun näyttämöllä tuskailtiin, huomasin tarkkailevani tapahtumia kuin laboratoriokoetta, kuin teatterin maailmaan sijoittuvaa realityä. Päällimmäiseksi jäi ihmetys: tällaistako on ihmisenä oleminen tai teatterin tekeminen hajanaisessa maailmassa?

MAIJA-LIISA WESTMAN

Käsikirjoitus: Mika Myllyaho. Ohjaus: Taava Hakala (vier.). Rooleissa: Anssi Valtonen, Salli Suvalo, Jouni Huhtaniemi. Lavastus ja puvut: Elina Kolehmainen (vier.). Valosuunnittelu: Asko Konttinen. Äänisuunnittelu: Ari Lampinen.