Helena Kallio - Kalarakastaja

HELENA KALLIO Kalarakastaja

Teos 2009, 72 s. Teksti käy aaltoina luonnon kuvajaisiin, tarujen maisemiin, hengen kohotukseen, ihmisen historiaan. Vaikka Helena Kallion teksti magnetisoituu oman verbaalitulituksensa pyörteeseen, se tähyää kosmoksia ja hätkähdyttää ilmaisupakkonsa voimassa.

Kalarakastajan symboliikka solmiutuu maailmankatastrofin enteisiin. Kysymys ei ole ilmestyskirjamaisesta profetiasta vaan runoproosan dynamiikasta; kielen visionääriseksi mieltyvästä halusta kaivautua inhimillisesti tavoitettavan kaikkeuden ytimeen ja sfääreihin.

Merimatka vaeltaa alkuaineellisen ja mytologisen kerrostuman virtaa, poimii mukaan miltei kuin kaiken vastaan tulevan ja liittää sen itseensä, kielen liikkeeseen. Sanojen vuo hahmottaa energiaa, tietoisuuden vain suhteellisesti tavoittamaa maailmanolemusta, jonka luontoa ihmisen tahto ensin toteuttaa, sitten tuhoaa.

Tekstin intensiteetti on patoutua runsauteensa. Mutta sanat uhmaavat sanojen ja selitysten rajoituksia, rikkovat patoja ja kestävät myrskyn.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.