Hella W

HELLA W

Juha Wuolijoen ohjaus Hella W kuvittaa Hella Wuolijoen (1886-1954) elämällistä kaarta. Hella Wuolijoki oli Virossa syntynyt kosmopoliitti, Euroopan ja koko maailman kohtaloista kiinnostunut näkijä, jolle yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyivät haasteena. Hän vaikutti suomalaiseen kulttuuriin ja politiikkaan monin tavoin.

Hän oli myös sosialistisen maailmankatsomuksen omannut nainen, joka ajautui sittemmin ristiriitoihin toimiaan jäljittäneen valtiollisen poliisin kanssa. Seuraukset olivat vakavat.

1920-luvulla Hella ( Tiina Weckström) näyttäytyy liikenaisena, joka säihkyy Helsingin seurapiireissä ja ostaa Marlebäkin kartanon.

- Äiti oli aina poissa, lausuu elokuvassa kertojana toimiva tytär Vappu ( Matleena Kuusniemi).

Niskavuori-sarja ja muut kirjallisen tuotannon helmet tulevat esiin myöhemmin. Suomen historian monet tapahtumat ovat läsnä, suhteet Neuvostoliittoon ja Väinö Tannerin rooli vilahtavat kerronnassa. Lopussa painottuu desantti Kerttu Nuortevan ( Maria Heiskanen) mukaantulo ja sitä seuraava vankila-aika.

Hella W -elokuvassa on eeppisiä painotuksia, mahtipontisuutta ja ajan kiihkeyden tavoittelua. Yksityinen ja yleinen taso eivät täysin kohtaa Juha Wuolijoen ohjauksessa. Ne kyllä rytmitetään osaksi kerrontaa ja Hella Wuolijoen tarinaa sidotaan laajempiin yhteyksiin, mutta hieman mekaanisesti ja vailla suurempaa kiinteyttä. Historiallisena oppituntina ei teosta voida pitää kuin osittain.

Tiina Weckström tulkitsee tyylikkäästi ja ilmeikkäästi Hellan roolin. Wuolijoen ohjaus liikkuu paljolti Weckströmin katseiden ja kasvonilmausten kautta. Tämä näkyy myös elokuvan leikkauksen tasolla.

Historiallisen kronologian ehdoilla etenevä elokuva pyrkii kertomaan Hellan vaiheista lyhyesti jotain, jolloin syvemmät tasot jäävät havainnoimatta. Hella W on esimerkki siitä, miten draamaelokuva esittää menneisyyden pitkälle viedyssä ja kiillotetussa muodossa, kuvittaa tuttua ja olemassa olevaa.

Juha Wuolijoki kertoo tarinan nopeasti ja välähdyksenomaisin painotuksin. Komea kuvaus, vinot kuvakulmat ja toistuvat hidastukset kuuluvat tyylillisiin tehokeinoihin nopean replikoinnin, leikkauksen ja korostuneen, Panu Aaltion säveltämän musiikin ohella.

Kerrontaan luodut rohkeat valo- ja varjoasetelmat ovat kuin rikoselokuvan maisemasta. Tällä halutaan lisätä teoksen ulkoista dramatiikkaa, tuoda ajan tunnelmaa ja tapahtumien sähköisyyttä ilmaisuun.

Hella W -elokuvassa on tyylillistä ideaa, mutta ajatuksellista selkiintymättömyyttä. Kokonaisuus ei puhuttele draamansa kautta, vaan elokuva rakentuu yksittäisille kohtauksille, otteille Hellan taipaleesta. Kuvien ja äänten peräkkäisyydestä ei synny dynaamisesti rakentuvaa, sisällöllään puhuttelevaa teosta. Myös väliin sijoitetut elokuvapätkät Juurakon Huldan kaltaisista Suomi-filmeistä jäävät irrallisiksi näytteiksi.

Hella W etsii ilmaisuaan teoksena, jossa menneet kulttuuriset ja poliittiset virtaukset kohtaavat. Ilmaisu kerrostuu kuvalliselle ja musiikilliselle tasolle antamatta tarpeeksi tilaa henkilöhahmoille ja heidän ajatuksilleen.

Kadotettu menneisyys ei avaudu Hella W:ssa unohdettuna, mutta kiinnostavana aarreaittana, vaan pikemminkin näyttävänä puku- ja lavastekavalkadina.

Ohjaus: Juha Wuolijoki. Rooleissa: Tiina Weckström, Hannu-Pekka Björkman, Matleena Kuusniemi, Maria Heiskanen. Tyylilaji: Draama (K 11).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.