Helppo, mutta hyvä

Rainier Fog

Raskaasti runnovan särökitaran tervehtivä staccato raahaa Alice In Chainsin kuudennen albumin kuulijan flanellin ja vetyperoksidin hajuiseen tilaan. Ensimmäisen laulufraasin päättävä nuotti liukuu odotetun laiskasti paikalleen vanhan koulun AIC-lauluharmonian myötä.

Kokaiinikauden David Bowie -vaikutteisen laulun imelän haikea melodia jää viipyilemään korvanlehdelle. Oliko tämä nyt helppo, vai todella hyvä? Noin kolmannella kuuntelukerralla vastaukseksi alkaa hahmottua sekä-että.

Alice In Chains vuonna 2018 kuulostaa paremmalta kuin odottaisi. Levyn soundit ovat vanhaa ja nihilistisen tarkkaa jenkkiläistä grungea, taltioitu samassa seattlelaisessa rock-luolassa missä yhtye äänitti viimeksi 1995. Suuri kiitos kuuluu Jerry Cantrellin ja William DuVallin saumattomasti yhteenlukittuville äänille, jotka ovat saada unohtamaan Layne Staleyn poissaolon.

Alice In Chains on tehnyt yhtä monta levyä ilman Staleyta kuin tämän kanssa. Jos Rainier Fog loppuisi yhtä vaivatta kuin se alkaa, voisi velan katsoa maksetuksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.