Helsingin kaupunginteatteri – Hotelli Paradiso

Suuri ja mahtava Helsingin kaupunginteatteri on Suomen johtava farssinäyttämö, ilman muuta. Brittitaustainen Neil Hardwick on maamme johtava farssiohjaaja, joka monien mielestä tekee ”suomalaisempia” komedioita kuin suomalaissyntyiset ikinä. Ja hyvä niin.

Nyt Hardwick on tarttunut vuonna 1894 kirjoitettuun ranskalaiseen parisuhdepettämisfarssiin. Hän on saanut käyttöönsä suuren huipputaitavien näyttelijöiden työryhmän, suuren näyttämön ja huikeat resurssit näytelmän ylöspanoon.

Tuloksena on hurmaavan täydellinen viihdepaketti. Siihen on koottu katolisen maan romanttisen kulttuurin kaksinaismoralismin varassa naurattava/naurettava avionrikkomisen ja pikkusievän haureuden kutkuttava komediallisuus.

Oikeassa elämässä vastaavat kokemukset eivät taatusti naurata, mutta farssina näyttämöllä mielikuvituksellinen sijaiselämä sekä huvittaa että viihdyttää. Ja eikös juuri tänä kesänä olekin käyty julkisuudessa keskustelua pettämisestä ja sen virkistävistä vaikutuksista.

Kaupunginteatterin tulkinta on rakennettu todella hienosti kaikkia teatteritaiteen osa-alueita tinkimättömästi hyödyntäen.

Sari Salmelan puvustus on yksityiskohtaisen tarkka ja harkittu. Värimaailma yhdessä Katariina Kirjavaisen epookkilavastuksen kanssa hivelevät katsojan silmää täydellisyydellään. Henri Karjalaisen naamiointi alleviivaa roolihahmojen luonnekuvia melkein oppikirjamaisesti.

Hardwickin toteuttamat Georges Feydeaun henkilökuvat mahdollistavat irrottelun näyttelijäntyössä. Komedianäyttelijät pääsevät oikein elementtiinsä.

Jari Pehkosen Mathieu, Sanna-June Hyden Marcelle ja Nelly Hristovan Victoire-sisäkkö ovat huippuhienoja roolitöitä, joissa on ajankuvaa, luokkatietoisuutta ja herkkää sukupuolinäkemystä.

Lukumääräisesti suuri henkilögalleria tukee vahvaa tulkintaa. Esimerkiksi Mathieun lapsia todellakin on neljä, mikä toteutetaan kahdeksalla lapsinäyttelijällä. Silti keskeiset roolit erottuvat.

Santeri Kinnunen Pingletinä on erittäin onnistunut sähläilykomediarooli. Tiina Lymi Angélique-rouvana on samalla tavalla selkeästi replikoiva upea kaunotar.

Onnistuneista elementeistä koostuva farssi-ilta on niin täydellinen, että se melkein jättää kylmäksi. Pitäisikö elävässä taiteessa olla kuitenkin hieman särmiä?

Sitä miettiessä voi heittäytyä viihdyttävän esityksen vietäväksi – ja nauttia.

Kirjoittanut: Georges Feydeau. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valot: Markku Penttilä. Äänet: Kirsi Peteri. Koreografi: Mindy Lindblom.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.