Henning Mankell - Panokset

HENNING MANKELL Panokset

Otava 2009, 271 s. Henning Mankell on aikoinaan aloittanut komeasti; suoraan huipulla. Kirjailijan esikoisromaani Panokset on yksi parhaista, mitä kirjailijalta on suomennettu. Panokset on tiivis, toteava ja kaunis. Tässä kirjassa on se mitä on, ja sen mukana kaikki.

Tyypillinen Mankell, etenkin Wallander-dekkari on teos, jossa päähenkilö ähkii itseään ja maailmaa. Juoni menee siinä sivussa ja on useimmiten epäuskottava. En tiedä, miten tarkkaan Mankellit on nyt saatu suomeksi, mutta tällaista pitkää henkilö- ja kansankodin historiaa en kirjailijalta muista. Osin epäonnistunut Kiinalainen perustui hivenen samaan, mutta hajosi romantisoivaan näkemykseensä kiinalaisista.

Esipuheessa kirjailija sanoo tuhonneensa muutaman aiemman käsikirjoituksen. Kenties niin on hyvä, tämä kirja on niin valmis kuin olla voi. Mankell käyttää tehokeinonaan paljon saman toistoa. Se, mikä dekkareissa on haitaksi, osuu tässä kohdalleen. Panoksissa sama asia uusinnetaan lyhyin, sisältöä palauttavin lausein eikä läjänä adjektiiveja.

Paljon enempää teokselta ei voi vaatia kuin Panoksissa on.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.