Henry Bacon - Väkivallan lumo. Elokuvaväkivallan kauheus ja viihdyttävyys

HENRY BACON

Väkivallan lumo. Elokuvaväkivallan kauheus ja viihdyttävyys.

Like 2010. 303 s.

Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon on kirjoittanut perusteellisen tutkielman elokuvaväkivallan ilmiöistä lähinnä psykologisten teorioiden näkökulmasta.

Baconin teoksessa psykologinen lähestymistapa on huomattavasti hallitsevampi kuin esteettinen. Se on kenties eräänlainen akateeminen kompromissi ajan hengen ja aikalaiskeskustelun eli median kanssa.

Rakenteeltaan teos on hieman sekava, koska se käyttää ainakin teoksen puoliväliin saakka nykyelokuvaa puhtaasti esimerkkiaineistona. Osa esitellyistä elokuvista on kiinnostavampia ilmiöinä kuin merkittävinä elokuvina, mutta elokuva- ja televisiotutkimuksen trendihän on, että esteettinen arvottaminen on jotenkin epätieteellistä.

Vaihtoehto olisi ollut kirjoittaa elokuvaväkivallasta elokuvan eri lajityyppien vinkkelistä. Silloin olisi tullut vahvemmin esiin elokuvien keskinäiset vaikutusyhteydet, genrejen sisäinen kehitys ja niiden merkitys elokuvahistoriallisesti.

Nyt niin sanottuihin laatuelokuviin päästään pääosin vasta kirjan loppupuolella, kun käsitellään henkisen väkivallan ilmiöitä. Ingmar Bergmanin 1950-luvun elokuvista Bacon kirjoittaa mainiosti henkisen väkivallan kuvauksena, erityisesti Talven valoa -elokuvasta (1962).

Vahvasti ajassa

Bacon tukeutuu kirjassaan paljon ajan ilmiöihin, muun muassa median ja elokuvan suhteisiin viime aikaisissa koulusurmissa. Hän analysoi ansiokkaasti Gus van Santin Elephant-elokuvaa (2003), jossa kuvataan kliinisesti väkivaltaisten reaktioiden muhimista koulumaailmassa, arkipäivän käänteissä ja normaalissa nuorten kanssakäymisessä.

Van Sant jättää tilanteet auki eikä ulkoista väkivallan olemassaoloa ja pahuuden millimetrin tarkkaa työskentelyä ihmispsyyken tasolla. Sosiaalinen kauna kummittelee taustalla monesti.

Tarmo Kunnaksen teos pahan ilmentymistä kirjallisuudessa ( Paha - mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden olemuksesta) on jonkinlainen Baconin kirjan sisarteos. Molempien kirjojen filosofiassa yleistämisestä syntyy liian usein abstraktia puhetta pahuudesta tai väkivallasta. Silloin liikutaan ei-kenenkään-maalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.