Hernán Cortés – Kirjeitä kuninkaalle

”Sota päättyi tiistaina Pyhän Hippolytoksen päivänä, 13. elokuuta vuonna 1521. Siten päivästä, jona kaupunki piiritettiin, eli saman vuoden toukokuun 30. päivästä kului kaupungin valloittamiseen 75 päivää”. Näin kirjoitti espanjalainen valloittaja ja löytöretkeilijä Hernán Cortés helpottuneena kirjeessään kuningas Kaarle V:lle.

Konkistadori Cortés johti espanjalaissotilaiden ja intiaaniliittolaisten veristä sotaa Meksikon asteekkien suurta pääkaupunkia Temixtitánia vastaan. Taisteluista tuli raskas koettelemus. Sota olisi voinut päättyä toisinkin, mutta Cortés onnistui piirittämään kaupungin ja taktikoi asukkaille tuhoisan nälänhädän.

Temixtitánia – myös Tenochtitlán-nimellä tunnettua kaupunkia – puolustaneet kymmenet tuhannet asteekkisoturit eivät antautuneet missään vaiheessa, vaan he taistelivat kivin, keihäin ja jousin espanjalaisten ratsujoukkoja, tuliaseita ja tykkejä vastaan. Kun taistelut päättyivät, kalman hajuisilla kaduilla ei voinut olla astumatta ruumiiden päälle.

Jopa Cortés suri aiheuttamaansa tuhoa: ”En tiennyt millä keinoin pääsisimme kaikista näistä vaaroista ja vaivoista tuhoamatta heitä ja heidän maailman kauneinta kaupunkiaan”.

Cortés rantautui joukkojensa johtajana Meksikonlahden rannikolle 34-vuotiaana heinäkuussa 1519. Rohkeana sotilaana ansioitunut Cortés perusti Villa Rica de la Veracruzin tukikohdan rannikolle.

Valloittajien ensikohtaamiset intiaaniheimojen kanssa vaihtelivat: toiset ottivat espanjalaisten katolisen miekkalähetyksen sekä vaatimukset kullasta ja jalokivistä vastaan nöyrästi, toiset kylät taistelivat vastaan. Jos kapinalliset heimot eivät alistuneet vieraan kuninkaan vasalleiksi, veri virtasi vaivatta.

Kirjeissä Cortés osoittaa toisaalta hämmästyksensä ”alkuasukkaiden” korkeakulttuurista, taidokkaista käsitöistä sekä kaupunkirakenteista markkinatoreineen ja vesiväylineen. Lähempää tuttavuutta Cortés teki myös intiaanitulkkinaisensa Marinan kanssa, ja heille syntyi poikalapsi. Toisaalta Cortés paheksuu asteekkien uhrimenoja, joissa ihmisuhreilta riistettiin sydämet.

Strateginen taito johti Cortésin monien heimojen liittolaiseksi. Valloittajien ratkaiseva (virhe)liike oli ottaa Temixtitánin asteekkikuningas Muteczuma vangiksi. Kuulun hallitsijan alistaminen johti ennen pitkää suureen kapinaan.

Kirjeisiin kuninkaalle on syytä suhtautua varauksella. Cortésin kirjoituksista henkii espanjalaisten – varsinkin Cortésin ja Kuuban kuvernöörin Diego Velázquezin – poliittinen kilpailu kuninkaan suosiosta. Kirjeitä värittää itsekehu ja vaikeuksien syiden vierittäminen muiden kontolle.

Esimerkiksi Temixtitánin taistelujen raadollisuudesta Cortés syytti intiaaneja: ”Yksikään sukupolvi ei ole harjoittanut niin rajua ja luonnotonta julmuutta kuin näiden osien alkuasukkaat”.

Kirjeitä kuninkaalle -teoksessa on omat ongelmansa. Kirjaan on suomennettu kolme Cortésin kirjettä kuninkaalle. Kirjeitä tiedetään säilyneen viisi, joista myöhemmät sisältävät kuvauksen Cortésin Hondurasin matkasta. Miksi kaikki kirjeet eivät ole mukana kirjassa?

Paikkakuntien kirjoitustapojen vaihtelu pitkin kirjaa on lukijalle rasittavaa, ja lopussa sekoavat vuosiluvut: biografiaosiossa kerrotaan Cortésin nimityksestä Uuden Espanjan kuvernööriksi ”vuonna 1593”. Cortés kuoli keuhkopussitulehdukseen Sevillassa joulukuussa 1547.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.