Herra Ylppö & Ihmiset – Luuranko

Herra Ylppö & Ihmiset palaa neljännellä levyllään tekemään sitä mitä parhaiten osaa. Luuranko on sekasikiö vähän kaikkea ja se on hyvä asia. Edellisen Mies ja nainen -levyn väkisinväännetyn kuuloiset pop-hitit on nyt unohdettu ja Luuranko sätkii yhtä helposti herkkien pianoballadien kuin metalliriffienkin tahtiin. Tunnelmassa on paljon samaa kuin yhtyeen ensimmäisessä levyssä.

Tekstittäjänä Herra Ylppö on onneksi unohtanut pelkistä parisuhteista mahdollisimman yksinkertaisesti kertomisen. Edellisen levyn ihmissuhdekaaos on pääosin käsitelty. Monimutkaisempia tekstejä laulaessaan Ylppö kuulostaa rehellisemmältä kuin simppelisti pelkistä parisuhteista kertoessaan.

Joka suuntaan poukkoilevan levyn biisijärjestys toimii. Luuranko pysyy kasassa Ylpön uran kolmen hienoimman kappaleen avulla. Avausbiisi Pelottoman enkelin, Listan Hämähäkkimiehen vihollisista ja nimikkobiisin takia bändi saa anteeksi jopa tahallisen tökerön Buun, levyn ensimmäisen singlen.

Kaiken musiikin muotoon puetun surun, kiukun, kauneuden, kaipuun, kaihon ja rakkauden keskellä Herra Ylppö & Ihmiset kuulostaa bändiltä, jolla on hauskaa soittaessaan.