Hikiset vanhatpiiat lavalla – Jyväskylän Suomalainen Musiikkikampus tuo ensi-iltaan komediallisen oopperan, joka kirjoitettiin alunperin radioesityksiä varten

Paholainenkaan ei kykene siihen mihin nainen pystyy – muuntamaan rehellisen miehen varkaaksi! Vapaasti käännettynä täten runoili italialais-amerikkalainen säveltäjä Gian Carlo Menotti oopperansa The Old Maid and the Thief (1939) libretossa. Vanhoistapiioista, palvelijattaresta, kulkurimiehestä ja humoristisista väärinkäsityksistä kertova komediallinen radio-ooppera kääntyy poikkitaiteelliseksi tuotannoksi Suomalaisen Musiikkikampuksen yhteistyöllä.

Ohjaaja Kirsi Sulonen ei allekirjoita Menottin näkemystä, jonka mukaan oopperan teemana olisi moraali ja naisen pahuus. Kysyttäessä ohjaaja vakuuttaa näkevänsä teoksessa jopa feministisiä ulottuvuuksia.

– Tietenkin pitää ymmärtää, että tämä sijoittuu vuoteen 1939. Naisen halut ja seksuaalisuus eivät olleet silloin, eivätkä vielä edelleenkään ole täysin hyväksyttyjä ilmiöitä. Pohjimmillaan teoksessa on kyse rakkauden kaipuusta ja siitä mitä tapahtuu kun yritetään vuosien ajan tukahduttaa kaikki synniksi määritelty toiminta.

Oopperan alkuasetelmassa vanhanpiian ja hänen palvelijattarensa teehetkistä koostuvan arjen katkaisee yösijaa tiedusteleva kulkuri Bob. Naiset alkavat epäillä Bobia uutisissa mainituksi vankilasta karanneeksi roistoksi. Miehenpuolen läsnäolo on kuitenkin houkutteleva tilaisuus, joten kiehtova mies saa jäädä naisten kestittäväksi.

– Lopputulemaa en paljasta, eli katsottavaksi jää kuka onkaan lopulta tarinan suurin varas, kiusoittelee ohjaaja.

Komediaan kuuluu Sulosen mukaan aina draamaa, ja teatteriohjaajataustan ansiosta nimenomaan draama on Sulosen forte.

– En ole koskaan käynyt katsomassa ensimmäistäkään oopperaa ja varmistinkin tilaajilta, että tiedättehän, etten ole koskaan oopperaa ohjannut, Sulonen naurahtaa.

Ooppera-ummikkous on kuitenkin käännetty valtiksi. Ohjaaja kertoo, että hän on valmistanut teoksen täydelliseksi ensimmäiseksi oopperaksi ihmiselle, joka ei ole taidemuodon kanssa ennestään tuttu.

– Mikäli jollakulla on samanlaisia ennakkoasenteita oopperaa kohtaan kuin itselläni, on tämä oivallinen teos niiden räjäyttämiseen. Itse en esimerkiksi edes tiennyt, että ooppera voi olla komediaa!

Konventioita ja oopperan tuttua elekieltä eli gestiikkaa on pyritty rikkomaan tietoisesti, ja ohjaaja lupaa erittäin viihdyttävän yksituntisen aivan kenelle tahansa.

Vaikka lavastus on aikakausiuskollista, on keitosta musiikin puolella modernisoitu ujuttamalla sekaan konemusiikkitaustoja. Orkesteriosuuksista vastaa pianisti Eliisa Suni.

– Monitaiteisuus näkyy ennen kaikkea oopperan esillepanossa. Alkuperäisteos on sävelletty suoraan radioon, eikä siinä ole täten visuaalista puolta lainkaan. Meillä on käytössä projisoinnit, oppilastyönä tehdyt ajanmukaiset puvustukset ja lavastus sekä Elina Wuetrichin laatima koreografia, jota noudattavat paitsi tanssijat, myös laulajat, kertoo Sulonen.

Palvelijatar Laetician roolin laulava sopraano Miia Saari kertoo tanssin tuovan aivan omia mutkia laulamiseen.

– Koskaan ei ole ollut oopperassa yhtä hiki kuin tämän tunnin kestävän roolisuorituksen jäljiltä, vakuuttaa klassista laulua neljättä vuotta opiskeleva Saari.

Fyysisyys on myös lauluteknisesti haastavaa.

– On oltava vahva tekniikka jotta pystyy laulamaan yhtä hyvin mistä asennosta tahansa, elehtii Saari.

Ohjaaja uskoo laulajien fyysisten haasteiden lisäävän myös vau-faktoria.

– Flyygelin mutkassa laulaminen näyttää helpolta, vaikkei sitä välttämättä olisikaan, mutta laitapa joku laulamaan samalla tavalla juostessa tai vaikkapa sillassa niin katsomossa vaikututaan toisella tavalla, Sulonen naurahtaa.

Menotti–Sulonen: The Old Maid and the Thief. Ensi-ilta Hannikaissalissa lauantaina 16. 2.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .