Hilary Mantel - Susipalatsi

HILARY MANTEL

Susipalatsi

Suom. Kaisa Sivenius.
Teos 2011. 798 s.
Aristoteleen klassisen määritelmän mukaan ihminen on poliittinen eläin, zoon politikon: ainoana olentona koko eläinkunnassa ihminen perustaa yhteisöllisen elämänsä rationaaliselle lainlaadinnalle.

Hilary Mantelin Booker-palkittu romaani Susipalatsi elävöittää tätä määritelmää. Mantelin kielellä "zoon politikon" tarkoittaa hoviinsa teljettyä leijonaa, parlamentissa luimuavaa kettua, hiirtä kissan kynsissä. Vallan kasvot ovat monet ja kullakin on oma eläinnaamionsa.

Ja Susipalatsi - häkellyttävän kaunis kirja, joka kertoo Thomas Cromwellin noususta Englannin kuninkaan tärkeimmäksi neuvonantajaksi - on yhtä naamioiden juhlaa.

Kuningas, Henrik VIII, muistetaan siitä, että hän teki Englannista protestanttisen ja mestautti useimmat kuudesta vaimostaan, koska yksikään ei synnyttänyt miespuolista jälkeläistä.

Vatikaanista irti

Valtaosan romaanissa kuvatusta ajasta - vuodesta 1527 vuoteen 1535 - Henrik riuhtoo Vatikaania vastaan saadakseen laillisen eron kuningatar Katariinasta.

Vaimokseen hän haluaa ja lopulta saa Anne Boleynin, kansan ja paavin inhoaman nousukkaan, joka synnyttää punapäisen prinsessa Elisabetin.

Vikisevästä lapsesta, "jota voisi esitellä markkinoilla porsaana", tulee myöhemmin kuningatar Elisabet I, jonka valtakautta yhä kutsutaan Englannin kulta-ajaksi.

Ilman Cromwelliä, alhaissyntyistä lakimiestä, joka irrotti Henrikin Vatikaanin ikeestä, kuninkaallinen porsas ei olisi koskaan syntynyt.

Kettu ja leijona

Vuonna 1532 julkaistussa Ruhtinaassa Macchiavelli sanoo, että valtiaan täytyy ottaa tuekseen sekä kettu että leijona: viekkaus tai voima eivät yksin riitä susia pelottamaan.

Murhamiehen näköinen Thomas Cromwell - jonka käsiin Hilary Mantel asettaa Ruhtinaan painotuoreen kappaleen - on kumpaakin. Jopa Henrik kavahtaa tätä monitaituria, pohjoisen Odysseusta, joka nuorena pakeni väkivaltaista isäänsä ja matkasi ympäri Eurooppaa.

Sitä suurempi syy on hänen vihollisillaan häntä kavahtaa. Suvereenia hovimiestä pelätään kuin sutta.

Ihminen on toiselle susi

Olisi helppo sanoa, että romaanin johtolause on "homo homini lupus", ihminen on ihmiselle susi. Rujoista ajoista sikiää rujoja tekoja.

Mutta Cromwell hämmästyy kuullessaan, että näyttää murhaajalta. Hän rakastaa pidäkkeettömästi, pitää yhteisöstään huolta, kokee herkästi myötätuntoa ja inhoaa verenvuodatusta.

Johtolause onkin palautettava alkuperäiseen muotoonsa. Ihminen on toiselle susi "quom qualis sit non novit" eli sikäli kuin on tälle vieras.

Vierauden kuvaus

Vallan naamiot ovat monet, eikä naamiosta tiedä, mitä sen takaa löytyy.

Thomas Cromwellin susimaski kätkee uuden ajan toiveet, rakkaudet ja pelot; haave demokraattisemmasta, vähemmän itsevaltaisesta maailmasta elävöittää hänen toimiaan.

Tämän vierauden kuvauksena Susipalatsi on kiistaton mestariteos.