Hugh Howey – Siilo

Post-apokalyptiset romaanit tuntuvat olevan yhä suuremmassa huudossa viihdekirjallisuudessa. Maailmanloppua vampyyrien hampaissa on käsitelty onnistuneimmin Justin Croninin toiseen osaansa ehtineessä trilogiassa. Dan Simmonsin flopissa Flashback Pohjois-Amerikan romahtaminen taas oli vähemmän yliluonnollinen.

Parhaiten amerikkalaisen Hugh Howeyn Siilo-romaanin asetelmaa havainnollistaa venäläisen Dmitri Gluhovskin mestarillinen Metro-sarja, jossa ihmiskunta on paennut maan alle pinnan käytyä tappavan myrkylliseksi katastrofin seurauksena.

Näin on myös Siilossa, mutta metrotunneleiden sijaan ihmiset asuvat satojen metrien syvyyteen ulottuvassa, omavaraisessa sylinterissä. Siilon alkukielinen teos Wool ilmestyi useina novelleina, joita kirjailija julkaisi Amazonin Kindle-lukulaitteelle. Lyhyttarinoiden kasvattaessa suosiotaan Howey jatkoi tarinaa.

Siilo-suomennos on kooste ensimmäisestä viidestä Wool-novellista. Seuraavat kolme novellia sijoittuvat tapahtumiin ennen Siiloa ja viimeinen eli yhdeksäs sitoo langanpäät yhteen.

Siilo alkaa dramaattisesti rakennelman lainvalvojan, sheriffi Holstonin poistuessa siilosta myrkylliseen ulkoilmaan. Tätä seuraa uuden sheriffin etsintä, ja sellainen mahdollisesti löytyisikin sylinterin pohjalta, koneosaston neuvokkaasta mekaanikosta Juliettesta.

Mutta kuten arvata saattaa, juuri mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Siilon pinnan alla kuplii, ja asiat ovat törmäyskurssilla.

Howeyn teksti on suoraviivaisen sulavaa. Tarinan vahvuus on kirjailijan mielikuvituksessa, kiehtovassa maailmassa ja jännittävässä juonessa. Teksti on väline juonen kuljettamiselle, ei itsetarkoitus – ja juuri näin sen pitääkin olla jännityskirjallisuudessa.

Siilon tarinan väkevyydestä kertoo sekin, että siitä on myyty niin sarjakuva- kuin elokuvaoikeudetkin. Jatkoa siis odotellessa, muodossa tai toisessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.