Huoneteatteri: Kahden herran palvelija (Ensi-ilta 31. 10. 2014)

Huoneteatteri tarjoaa marraskuun pimeyteen klassikkohupailun 270 vuoden takaa. Uskomatonta mutta totta! Venetsialaisen Carlo Goldonin Kahden herran palvelija on nähty Keski-Suomessa ennenkin, mutta Jarmo Lintusen ohjaama esitys kuuluu nähdyistä sovituksista parhaimpiin, aatelistoon.

Tekstin rakenteelliset kuin kerronnallisetkin ominaispiirteet luovat selvän yhteyden nykyisin varsin suosittuihin farsseihin. Jos pidät niistä, pidät tästäkin. Tämä on niiden esi-isä. Meno on kepeää, harmitonta, yllätyksellistä ja ilman kommervenkkejä yksinkertaisesti hauskaa. Huoneteatterissa ei nähdä kuitenkaan farssia vaan taidokas epookki.

Vaikka Hannele-Enervi Niemelän rakentama lavastus luo hauskasti näyttämölle Venetsian kanaalien koreat sillat ja kapeat kujat, joutuu katsoja myös pidättämään hengitystään: lavastus tuntuu vaaralliselta, mikä jossain määrin vangitsee myös esittäjien ilmaisua. Värimaailma on silti onnistunut, niin kuin barokkia jäljittelevä musiikkikin. Tunnelma on kiva.

Suvi Tikanderin puvut ovat näyttävät ja ilmeikkäät, samoin Mika Korhosen valot tihentävät hienosti tunnelmia ja pitävät myös etelän aurinkoisuutta voimakkaasti esillä. Näytelmän visuaalinen toteutus on reipastava piristys pimeyteemme!

Olen aina pitänyt tästä komediasta sen hilpeyden ansiosta. Myös suomen kieli kukkii rehevänä ja värikkäänä läpi esityksen! Tällä kertaa esittäjät ylittävät kaikki odotukset. Kari Eloranta pääosassa on riemukas, repäisevä, nostaa pintaan sukkelan ja viikarimaisen persoonan, jonka pulassa räpiköintiä on ilo seurata.

Annikka Suonisen palvelijatar on toinen täysosuma! Mikä hersyvä komedienne – kasvoille ei tarvita Commedia del Arte -teatteriin kuuluvia naamioita, kun mimiikka puree ja puheilmaisu kiehtoo tähän tapaan. Huippua! Juuso Metsälän hurmuri on sopivalla tavalla tönkkö tosikko, siinä missä Lauri Laakso taas lipevästi piehtaroi Moliéren koomikkojen tapaan.

Katja Pihlaja tekee takuuvarmaa työtä näytelmän tapahtumien priimusmoottorina ja Jenna Simpanen täyttää barbiroolin vaateet mainiosti. Antti Viitakangas on ilmaisuenergialtaan muita hieman valjumpi ja katsekin harhailee maneerisesti sivuseinille, mutta esittäminen ei silti irtoa ensemblestä liikaa.

Kahden herran palvelija on viihdettä koko lipunhinnan edestä, ja katsoja lähtee salista sisäisesti kutitettuna, hymy kasvoillaan. Näin ainakin oli havaittavissa ensi-illassa.

Käsikirjoitus: Carlo Goldoni. Suomennos: Tyyni Tuulio. Sovitus: Pasi Lampela. Ohjaus: Jarmo Lintunen. Lavastus: Hannele Enervi-Niemelä. Puvut Suvi Tikander. Valot: Mika Korhonen. Muusiikki Ari Järvinen. Tarpeisto ja maskeeraus: Kirsi Peränen, Senja Tammela. Rooleissa: Kari Eloranta, Lauri Laakso, Jenna Simpanen, Annikka Suoninen, Antti Viitakangas, Juuso Metsälä, Katja Pihlaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.